Maailma menee hankalaksi – toivoa on

Se, joka tietoa lisää, se tuskaa lisää, sanoo Saarnaaja.

Tartu lohtuun, laulaa Zen Cafe.

YK- viikko ulkoministerinä New Yorkissa on huikea kokousmaraton ja elämys, joka ei heti unohdu. Maailma menee hankalaksi. Vaikeuksia on ollut aina, nykyinen aseiden ja informaatiosodan mittakaava on toista luokkaa kuin milloinkaan  aikaisemmin. Totuus on usein ensimmäinen uhri.

Väkivalta on väärin. Se, joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Oppi menee huonosti perille.

Kyynisyys on huono kaveri keski-ikäiselle miehelle. On se sitä muillekin. Maailmaan on vaikea vaikuttaa – itseensä voi vaikuttaa.  Sieltä se voima kumpuaa, ihanteista ja halusta tehdä toisin.

Pidän ihmisistä. Jokainen on jonkun mielestä kaunis ja ihmisarvo on ehdoton. Pahoja ihmisiä on vähän, hyvän puutetta on enemmän ja hyvyyttä kaikkein eniten.

Arjen ongelmat ovat osa ihmisenä olemista. Ne eivät katso sukua tai säätyä. Kaikilla on omansa.

Maailma New Yorkista katsottuna näyttää hankalalta. Silti, toivoa on. Keskustelin usean idealistin kanssa, jotka kulkevat konfliktista toiseen näkien väkivaltaa, sortoa, raiskauksia…ja silti he menevät näihin paikkoihin uudestaan ja uudestaan. Moraalinen selkäranka tekee aina vaikutuksen.

Viikon kohokohta oli minulle YK- porukan ja Suomen täällä olevan Ulkoministeriön henkilökunnan yhteistilaisuus. Se valoi toivoa hankalassa maailmassa. Siinä oli hyvä paikka puheelle, sydämestä lähteneelle.

Suomen puolustaminen alkaa kaukana ennen maamme rajoja. Nyt me olemme tekemisissä seurausten kanssa, jotka johtuvat sodasta ja sorrosta. Katsomopaikkoja ei ole enää jäljellä.