Vuosipäivä – 36

Iltapäivällä  26.3.1979 marssin 16-vuotiaana lukion ekaluokkalaisena SMP: n puoluetoimistoon liittyääkseni puolueeseen.

Liityin kanssa. Tuo päätös määräsi elämäni suunnan. Huonomminkin olisi voinut käydä.

Sain Seppo Keräsen kirjan Vallan Leppymättömät Urho Kekkosen ja Veikko Vennamon taistelujen vuodet. Se on hyvä teos. Perussuomalaisten tukisäätiö katsoi aiheelliseksi olla tukemassa tämän tärkeän näkökulman selvittämisessä.

Ilman Veikko Vennamon ja Urho Kekkosen välirikkoa SMP:ta tuskin olisi syntynyt. Ei olisi ollut mihin liittyä. Perussuomalaiset tuskin olisivat olemassa, sillä puolueen perusti neljä SMP: n miestä. Nyt kuva on jo laajempi, osin toisenlainenkin.

Olen henkisesti vennamolainen. Iloinen ja ylpeä poliittisista juuristani. Puu ei kasva ilman juuria.

Minulle on turha tulla lätisemään löysiä puolueen perustamisesta tai nostamisesta. Uuden puolueen perustaminen ja lentoon saaminen on vaikea tehtävä. Se ei tasaisella luonteella onnistu. Pitää uskoa siihen mitä tekee ja saada muita mukaan.

Minulla ei ollut 36 vuotta sitten aavistustakaan siitä, mitä elämä minulle tekee ja miten kohtelee. Olen kiitollinen kaikesta. Nyt olen saanut olla Perussuomalaisten puheenjohtajana liki 18 vuotta. Minulla on tehtävä ja siitä kumpuaa voima jatkaa ja taistella.

Vennamo oli Kekkosen suhteen leppymätön. Tunne oli molemminpuolinen. Kaksi suurta miestä pienessä Suomessa samaan aikaan ja samassa puolueessa.

Onneksi vanhempani olivat kannustavia ja laajasydämisiä ihmisiä. He antoivat minun vouhottaa ja kasvaa. Tulos on tässä. Nautin kutsumuksestani vennamolaisena perussuomalaisena.

Onneksi menin 26.3.1979  maaliskuun loskassa kumisaappaat jalassa SMP: n puoluetoimistoon Pohjoiselle Rautatiekadulle.  Minun totuuteni pääsi irti. Ja se teki minut vapaaksi  ja  tarpeeksi hulluksi yrittämään mahdottomia. Ensin epäonnistuin, sitten onnistuin.

Nälkää on jäljellä. Sinulle käy uskosi mukaan. Ja, kun uskot ihmeisiin, saat kyvyn olla niitä  synnyttämässä. Puhun kokemuksesta. Taistele, kärsi ja voita.