Postia kristikansalta

Kesälomalla olen pitänyt paastoa julkisista esiintymisistä . Eilen ja tänään kävin läpi sähköposteja. Niitä oli hämmästyttävän paljon. Kymmeniä omalla nimellä kirjoitettuja. Suuri osa kirjoitti minulle ensimmäistä kertaa.

Mistä moinen tulva? Israelin ja Gazan konflikti selvästi ahdistaa, etenkin niin sanottua kristikansaa. Ukraina kiinnostaa, mutta palaute minulle on vähäisempää.

En ole luterilainen. Silti minulta kysytään arkkipiispa Mäkisen lausunnoista. Minun on viisasta antaa luterilaisen kirkon jatkaa valitsemallaan tiellä.  Minun tieni on toinen. On ollut jo pitkään.

Minua ei ole valittu puolueen puheenjohtajaksi siksi, että olen katolilainen. Katolilaisuuteni ei ole valintaa ole valintaani estänyt.  Olen, mikä olen. Jyrkkä jätkä ja sellaisena valittu. Toiset tykkää ja toiset ei. Politiikka ratkaisee.

Maailmalla kulkiessani minulta aika usein kysytään, kun Suomi on protestanttinen maa, miten oppositiojohtaja ja suuren puolueen puheenjohtaja  voi olla katolilainen? Vastaan aina. Perussuomalaiset eivät ole ahdasmielisiä, kuten ei ole Suomen kansakaan.

Puheenjohtajaa ei valita uskonnon perusteella, eikä se varjolla. Minut valitaan puheenjohtajaksi, eikä piispaksi .

Yksi kysyjä kysyi, että eikö kirkon pitäisi seurata aikaansa? Sanoin. Kyllä. Armon aikaa.

Mediassa vaahdotaan kristillisestä seksuaalietiikasta, vanhanaikaisena. Tuo vanhanaikaisuus ei tietenkään koska mm. seuraavia eettisiä asoita: Käännä toinenkin poski, annetaan anteeksi kehitysmaiden velat, autetaan ja huolehditaan köyhistä, vastustetaan kuolemanrangaistusta, rakastetaan lähimmäistä jne. Ne eivät päivitystä kaipaa.

Kuka se sitten kertoo, mikä on kristinuskon kanta milloinkin? Saako sen jokainen päättää itse? Ottaa sen mikä sopii korvasyyhyyn ja jättää muut huomioitta? Voihan niinkin valita, mutta ei se mitään kristinuskoa ole.

Puolueen puheenjohtajana jätän vastaukset minun ja kysyjien väliseksi asiaksi. Ja annan keisarille, mikä keisarin on.

Vapaa-ajattelijatkin ovat kesälomalla. Muutama päivä sitten Yle kertoi muslimialokkaista, jotka viettävät rukoushetkiä armeijassa ja paastoavat. Minulle sopii. Jos kristityt harjoittavat uskoaan armeijassa, vapaa-ajattelijat huutavat kitalaki napaan asti auki, että ei tällaista pidä suosia.

Loma virkistää, niin kristittyjä kuin pakanoitakin. Ja pyhävapaat kelpaavat kaikille. Silloin ei omatunto ole esteenä.