Perussuomalaiset kiinnostavat – missä se Soini on?

Ryhmäpuheenjohtaja on valittu demokraattisella vaalilla. Se on oikein. Tulos on taululla ja sen mukaan eletään.

Jari otti haastajan roolin ja voitti. Pirkko otti haasteen vastaan, ei pötkinyt pakoon ja hävisi. Minä en näe tässä mitään outoa. Päinvastoin.

Voittaja on iloinen ja hävinnyt on harmissaan. Se on normaalia. Siltä sen kuuluukin tuntua. Mistä tiedän? Koska olen sekä voittanut että hävinnyt.

Minua on moitittu diktaattoriksi. Esitin kauden alussa Pirkkoa ryhmäpuheenjohtajaksi. Hänet valittiin yksimielisesti.

Viime kerralla katsoin, että hän on paras ehdokas. Perustelin asian silloin plokissani. Tällä kertaa katsoin, että on hyvä, että kaikki kannatukset mitataan. Malli on suoraan puoluekokouksesta.Siellä kaikista puheenjohtajista, myös minusta, äänestettiin. Tulos oli selvä.

Vastustaja kitisee aina. Jos sanon mielipiteeni olen diktaattori. Jos en, siitäkin naristaan. Meillä oli luksustilanne valita kahdesta pätevästä. Joten eipäs inistä.

xxx

Kun olen Yhdysvalloissa arvovaltaisessa kutsuvierajoukossa rukousaamiaisella, niin se tuntuu harmittavan. Ainakin Arhinmäkeä. En tiennytkään, että hän ikävöi minua.

Pelko pois Paavo ja muut, täältä tullaan. Minä jään Suomeen ja johdan Perussuomalaiset vaaleihin.

Tapaan USAssa myös talouden, tutkimuksen ja politiikan ammattilaisia. Ties vaikka opin jotakin. Tarkoituksenani on oppia. Itseään pitää kehittää ja haastaa. Altistaa uusille ajatuksille.

Minusta on suorastaan sympaattista, että kun hetken puutun porukasta, alkaa huuto, että missä se Soini on?

Kiva, että tykätään. Diktaattori tai ei.

xxx

Ollakseen mielipidejohtaja, pitää olla mielipiteitä. Minulla on.

Mielipide muodostuu elämänkokemuksen myötä suomalaisissa olosuhteissa. Ainespuita ja vaikutteita voi hakea myös maanääristä.

Politiikka on kestävyyslaji. Kuin kuninkuusravit. Täytyy tietää, missä hillotolppa sijaitsee ja jakaa voimansa sen mukaan.