Kovaa peliä

SDP: n puoluekokous toukokuussa on merkittävä tapahtuma. Miettiikö siellä SDP: ssä kukaan enää mitään?

Puoluekokous on ajoitettu sinänsä näyttävästi puheenjohtaja Jutta Urpilaisen vaalipiiriin Seinäjoelle vain kaksi viikkoa ennen eurovaaleja.

Perussuomalaisilla oli sama kuvio vuonna 2009. Puoluekokous kolmisen viikkoa ennen vaaleja ja Seinäjoella.

Siihen yhtäläisyydet päättyvätkin. Meillä oli selkeä suunnitelma. Kukaan ei voi varmasti tietää edes sitä, kuka johtaa SDP:n vaaleihin. Paikallisen piirin puheenjohtaja erosi muutama päivä sitten, kun ei ” tiennyt ” ketä kannattaa.

Onkohan temareissa mietitty, mitä siitä seuraa, jos istuva puheenjohtaja saa potkut omassa vaalipiirissään kaksi viikkoa ennen vaaleja?

Omiltaan potkut saanut puheenjohtaja ei voi jatkaa valtiovarainministerinä ja varapääministerinä. Kuinka hänellä voisi olla Eduskunnan luottamus, kun ei ole omien luottamusta?

Entäs sitten puheenjohtaja Antti Rinne? Ilman päivänkään kansanedustajakokemusta valtiovarainministeriksi? Jutan rakentaman ja kierrättämän ministeriryhmän johtoon ja aikaa eduskuntavaaleihin 11 kuukautta. No can do. Ei tule mitään.

Mikäli Jutta kaadetaan, ei hän muuten kaadu, se tietää uusia vaaleja. Hallitus on Kataisen-Urpilaisen hallitus. Se istuu todennäköisesti sellaisena kauden loppuun tai hajoaa, jos SDP sen hajottaa.

Luulen, että kovin moni SDP: n takapenkkiläinen ei halua lähteä syysvaaleihin ja sillä on vaikutusta.

xxx

Miksi minä tällaisia kirjoitan? Siksi, että politiikassa pitää olla suunnitelma. Minulla on Perussuomalaisten suhteen. Näen Sipilällä olevan omansa, Tujunen tuhrustaa Kokoomuksen kalvoja. SDP: tä en ymmärrä. Syy voi tietenkin olla myös minussa.

Perussuomalaiset ovat olleet parrasvaloissa matkani aikana. Olisi se voinut huonomminkin mennä. Taistelu jatkuu tieuran suunnassa.