Puheenjohtajana meillä ja maailmalla

Elämä ja politiikka on ihmeellistä. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.

Pääsin Eduskuntaan kuudennella yrityksellä. Siis kuudes kerta toden sanoi. Politiikassa ei pärjää, jos ei ole kestoa ja syvyyttä.

Ottihan se päähän, kun ei päässyt, vaikka kuinka yritti. Se myös kasvatti. Tuuli ei heittele.

Perussuomalaiset luottivat minuun myös tappion hetkellä vuonna 1999, jolloin ensimmäisen puheenjohtajakauteni jälkeen jäin niukasti valitsematta. Tuo tappio kääntyi voitoksi.

Politiikassa on tärkeintä oman porukan tuki. Se joko on tai ei ole. Puolueessa tämä valta haetaan puoluekokoukselta.

Perussuomalaisten puheenjohtajuus on paras pestini. Kun ketsuppipullo aukesi sain pari mielenkiintoista pestiä lisää. Olen sekä Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja että Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Euroopan Parlamentissa olin EFD-parlamenttiryhmämme työvaliokunnan puheenjohtaja. Jos olisin Seinäjoen puoluekokouksessa 1999 antanut periksi, olisi Suomen poliittinen historia toisenlainen muutenkin kuin omalta osaltani.

Jos olisin sanonut kymmenen vuotta sitten, että eräänä päivää Perussuomalaiset saavat eduskuntavaaleissa 39 paikkaa ja kuntavaaleissa 1195 valtuutettua, näistä puheenjohtajuuksistani puhumattakaan, niin hulluna olisi pidetty.

Innoitus tähän plokitekstiin tuli alkavasta Ulkoasianvaliokunnan työmatkasta New Yorkiin ja Washingtoniin. Kaukaa näkee paremmin myös lähelle. Valiokuntamatka kestää viikon. Täällä on hyvä työn ohessa miettiä, miten tästä mennään puolueena eteenpäin.

Minua saa siis lähiaikoina huonosti kiinni. Jussi, Riikka ja kumppanit. Pitäkää pulju pystyssä. Perussuomalaiset on parasta Suomen politiikassa. The best is yet to come!

xxx

Sarasvuo-ohjelmasta tuli poikkeuksellisen paljon hyvää palautetta. Iivisniemi muokkasi meitä molempia, eikä siitä ole eroon päästy. Halusimme tai emme.