Kaksi kansalaisaloitetta

Kansalaisaloite on uusi väline politiikassa. Sinänsä hyvä.

Eduskuntaan tulee syksyllä kolme kansalaisaloitetta, yksi on jo hylätty.

Otan kantaa kahteen. Homoliittoaloitetta en kannata, pakkoruotsista luopumista kannatan.

Kyse ei ole pelkästään minun mielipiteestäni. Mielenkiintoista on, miten julkisuudessa ja mediassa aloitteisiin suhtaudutaan.

En ole vielä lukenut politiikan toimittajalta tai keltään muultakaan toimittajalta kolumnia ja mielipidettä, jossa puolustetaan miehen ja naisen välistä avioliittoa. En yhtäkään. Mitä tämä kertoo? Tuskin sitä, että heitä ei olisi….

Pakkoruotsista luopuminen…lähes sama juttu, mutta päinvastoin. Iltalehden pääkirjoittaja poikkesi porukasta. Edukseen.

Maan päälehti teki peräkkäisinä päivinä kaksi isoa juttua pakkoruotsista. Suunvuoron saivat Carl Haglund ja Alexander Stubb. Ajattelin, että kolmantena päivänä suunvuoron saa vaikkapa Jussi Niinistö…mitä vielä.

Mitäs sitä turhaan keskustelemaan. Homoliittoja vastustavat ihmiset ovat ns. vanhanaikaisia, fobisia, umpimielisiä, rakkaudettomia, suvaitsemattomia, päiviräsäsiä…Siis, kun kannattaa nykyistä, voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Pakkoruotsista luopujista parhaan luonnehdinnan saa Paavo Lipposelta.  Mitäs sitä keskustelemaan…

xxx

Tämä hallitus on hemmetin huono. Sen vuoksi jopa Kepu pärjää.

Hallituksessa ovat kaikki ne puolueet, jotka olivat ja ovat valmiita jatkamaan EU-tukipakettipolitiikkaa. Mikään muu ei yhdistä.

Ylivahva euro tappaa talossa ja puutarhassa. Mitä siitäkään keskustelemaan….

Onneksi on Perussuomalaiset. Jos ei olisi, se pitäisi tässä henkisessä ilmapiirissä perustaa.

Olen mielelläni tämän puolueen puheenjohtaja. Se on tärkeä tehtävä.

Kirjoitan Peruspomo-kirjaa. Siitä tulee hyvä. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Tämä tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Ylä- ja alamäkineen. Jytkyillan riemusta kosmiseen kylmään.