Suvivirsi, Hoosianna ja Enkeli Taivaan

Vähintään kaksi kertaa vuodessa Suomessa käydään keskustelu virsien laulamisesta koulujen juhlatilaisuuksissa.

Taas on se aika, jolloin äänekästä vähemmistöä ahdistaa. Heidän veisaamansa valitusvirsi on aina sama. Kristinusko tai kristilliset perinteet pois koulusta.

Tukea haetaan sieltä, mistä sitä ei tule; maahanmuuttajilta. Omia ennakkoluuloja yritetään vahvistaa maahanmuuttajilla. Tämä homma onnistuu huonosti. Ei kristilliset perinteet heitä häiritse, joilla on toisenlaiset ( uskonnolliset ) perinteet vaan niitä, joilla näitä perinteitä ei ole. Eikä kaikkia heitäkään.

Minun puolestani jokainen saa uskoa tai olla uskomatta. Tämän vastapainona en kysy lupaa mihin saan itse uskoa, miten sen ilmaista ja missä. Sopivalla ja sopimattomalla hetkellä.

Saan läpi vuoden paljon palautetta mitä erilaisemmista asioista. Usko(n)asioihin  törmään läpi vuoden. Hyvässä ja pahassa. Minua ei ihmisten mielipiteet häiritse. Kukin olkoon omaa mieltään. Yhteiskunnassa on tietyt tavat ja säännöt. Niihin haluan vaikuttaa ja vaikutan. Otan kantaa, puolustan, hyökkään, luen, kirjoitan ja vaikka laulan.

Virrenveisuu saati kuuntelu pari kertaa vuodessa ei ketään vahingoita. Tai jos vahingoittaa, so what!

Miljoona suomalaista osallistuu joululaulutilaisuuksiin. Kamalan kivaa.