Afganistan

Kävin puhemiehen valtuuskunnassa Intiassa ja Afganistanissa. Vappupuhe vaihtui vappukannanottoon.

Otin kantaa Perussuomalaisten puolesta. Olemme Suomen kiinnostavin puolue. Gallupeja ei pidä ylitulkita vaan tehdä omaa politiikkaa. Se puree – ajan kanssa. Aivan kuten ehdokkuus europaramenttiin 2009.

Afganistan oli pintaraapaisunakin hurja kokemus. Väkivallan uhka oli jokapäiväistä.

Myönteisenä mieleen jäi käynti suomalaisjoukkojen luona Mazar e Sharifissa. Vietimme kansallista veteraanipäivää yhdessä järjestetyssä koskettavassa seremoniassa.Päättäjien on syytä käydä katsomassa paikan päällä, minne ovat poikansa lähettäneet.

Hyvää oli myös suurlähettiläs Pauli Järvenpään ammattitaito, joka aukaisi ovet presidentti Hamid Karzain tapaamista myöten.

Mutta, mutta.

Afganistanin kriisi ei ole ohi, vaikka joukkoja vähennetään ja siirtymistä siviilikriisinhallintaan joudutetaan.

Ongelmia on ja niistä isoimmat ovat turvallisuustilanne, korruptio , talous sekä ihmisoikeudet.

Ilman työtä ei ole tulevaisuutta. Afganistaniin asti piti mennä vakuuttumaan siitä,että kansalaispalkka ei ole kestävä ja kattava ratkaisu. Ora et labora.

Talouden kuntoon saattamisen kautta tulee kaikki muu. Jos työtä ei ole, unikko alkaa rehottamaan. Jostakin se leipä revitään.

Tyttölasten asema on etenkin maaseudulla karmea. Jo kolmetoistavuotiaita naitetaan vanhoille äijille vaimoiksi. Kuuluu kulttuuriin tai ei, tämä räikeä ihmisoikeuksien loukkaustavan muuttaminen on asetettava ykköstavoitteeksi ja talousavun antamisen ehdoksi.

Afganistan on maa, jossa ratkaistaan paljon. Maksaa vaivan yrittää, vaikka takeita menestyksestä ei ole. Vaikka sen kuusivuotiaan pojan muistoksi, joka lähti ilolla työntämään kottikärryä pientä palkkaa vastaan torin toiselle puolelle. Kärry räjäytettiin kauko-ohjauksella puolivälissä – pojasta jäi jäljelle pieni torso.

Tuskin se ketään lohduttaa, että tehtävän antanut tunnistettiin. Hän katosi ilman oikeudenkäyntiä.

Afganistan pysyy otsikoissa. Jos ei pysy, ihmisoikeudet on myyty.