Tutkitaan ja hutkitaan

Pääsiäinen on minulle vuoden suurin juhla. Syy siihen on ilmeinen ja parituhatta vuotta vanha.

Moderni ihminen on yltänyt kykenemättömyytensä äärirajoille.

Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen. Se on punnittua viisautta, jonka haluan omaksua. Tahto miehessä maksaa.

Luin Muutosvaalit 2011 kirjan.

Se vastasi ennakko-odotuksiani.

Suomen paras politiikan tutkija on edelleen oma emeritusprofessorini Tuomo Martikainen. Hän ei ollut mukana Muutosvaalit 2011 teoksessa. Nuorella polvella on varaa parantaa. Silti – sieltä se uusi tähti nousee, latva näkyy jo.

Uutuuskirja ei ole huono, annan arvosanaksi 8+. Eli kyllä se lukea kannatti.

Perussuomalaisia sekä tutkitaan että hutkitaan. Molemmat ovat hyödyksi. Hiljaisuus ei ole.

Helsingin Sanomien säätiö rahoittaa Perussuomalaisia koskevaa tutkimusta. Odotan tuloksia mielenkiinnolla, sillä rahoittajastaan vapaa tiede vasta mielenkiintoista on.

Populismista julkaistaan keväällä muutakin tutkimusta. Toivottavasti se ylittää Hanasaaren viime keväisen populismiseminaarin annin, joka oli kevyt kuin poutapilvi.

Se joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu.

Pärjätäkseen Perussuomalaisten pitää olla askeleen edellä vanhoja puolueita. Viime keväänä olimme. Se ei kuitenkaan takaa tulevaisuudesta mitään.

Perussuomalaisilla on yksi ratkaiseva etu SMP:hen nähden. Minulla on kengänpohjakokemusta molemmista.

Tuo etu on hyödynnettävä, uudestaan ja uudestaan.

Sanoin A- Talkissa kiirastorstaina, että Paavo Väyrysen käyttäytymisellä oli merkitystä Mari Kiviniemen luopumispäätöksessä.

Puoluejohto munasi sanoi mies, joka istuvan pääministerin ministerinä ei itse päässyt Eduskuntaan.

Väyrynen on vastuun ulkoistamisen mestari.

Puoluekokouksessa presidentinvaaleissa voitettu pronssi vaihtuu hävittyyn hopeaan, jos edes siihen.