Suomella yli 35 miljardin vastuut eurokriisissä

Viime vuonna Kreikalle tehtiin ensimmäinen pelastuspaketti kooltaan 30 miljardia euroa. Suomen osuus lainasta oli vähän yli 500 miljoonaa euroa. Tämän piti riittää. Markkinoista oli otettu niskalenkki.

Tänään yksin Suomella on jo enemmän vastuita kuin koko Kreikan ensimmäisessä paketissa yhteensä, yli 35 miljardia euroa. Se tarkoittaa vastuiden 7000 prosentin kasvua alle kahdessa vuodessa.

Niskalenkistä tuli hirttosilmukka. Onko Suomi valmis irrottautumaan ennen kuin on liian myöhäistä?

Olen tätä kehitystä asiantuntijoiden ja markkinameklareiden kanssa jo pitkään selvitellyt ja yrittänyt pitää siitä kovaa meteliä. Väitän, että Kataisen hallitus ei ole ymmärtänyt, miten isot riskit Suomelle on tullut. Hallituksen mukaan vastuut ovat "vain" 4 miljardia. Kuka on oikeassa?

Olen avustajieni kanssa tuottanut oheisen tekstin, jossa avaan oman käsitykseni asiasta. En ole erehtymätön. Kerro, jos olen väärässä. Demokratia toimii, kun on aitoa debattia. Näitä lukuja on käytävä läpi.

Suomella on vielä aikaa ja mahdollisuus tehdä valintoja.

Täysmääräiset vastuut

Näissä lainoissa ja lainatakuissa on paljon hankalia yksityiskohtia. Tärkeintä on ymmärtää suuruusluokka. Ei tässä pilkun oikeaa puolta kysellä. Summat ovat vaarallisen suuria Suomen valtiolle ja kansantaloudelle, laskettiin ne miten tahansa.

Kokonaismäärissään tilanne on tällä hetkellä seuraava. Myöhemmin selitän, mikä kuuluu Suomelle.

Kreikan suorat lainat:   80 miljardia
ERVV:                           780 miljardia (noussut 255:stä 440:een ja sitten 780:een)
ERVM (komissio):          60 miljardia

Kreikan lainat ja ERVV on tarkoitus siirtää heinäkuussa 2013 alkavaan pysyvään mekanismiin (EVM), jonka koko on periaatteessa 700 miljardia. Vielä ei tiedetä miten tämä tehdään, varsinkin jos takuita on jäljellä ja ne pitäisi ajaa loppuun. Pahimmassa tapauksessa vastattaviksi tulevat kaikki yhteensä.

EVM:     700 miljardia

Suomelle tulee vastuita myös Kansainvälisen valuuttarahaston kautta. Siinä Suomen osuus on pienempi, mutta se pitää kuitenkin laskea mukaan. IMF:n kokonaistakaukset ovat tällä hetkellä noin 400 miljardia euroa. Euromaihin liittyvään lainaukseen siitä on sopimusten mukaan varattuna 250 miljardia, joista noin 100 miljardia on jo korvamerkitty.

IMF:     100-250 miljardia

On totta, että ERVV:n ja EVM:n kokonaiskapasiteettia ei ole vielä otettu käyttöön. Mutta historia on jo toistuvasti osoittanut, että Suomella ei ole kanttia jäädä poikkiteloin. Ensin kiistetään kaikki, mutta lopulta myönnytään ja väitetään, että muuta ei voitu. Sitä paitsi nyt on käytännössä jo sovittu siitä, että EVM-rahoitusta voidaan käyttää 85 prosentin enemmistöllä. Eli Suomen kannasta ei enää tarvitse välittää!

EKP:n riskit isoin potti

Suomessa on puhuttu vain yllämainituista luvuista. Tosiasiassa vastuita on paljon enemmän. Ylivoimaisesti isoin potti tulee Euroopan keskuspankin erilaisista toimenpiteistä, joilla on yritetty hillitä kriisiä. Se ei ole ilmaista. Vastuu näistä riskeistä lankeaa automaattisesti euromaille.

EKP suorat ostot:            203,5 miljardia
EKP Target2-rahoitus:     430 miljardia (kriisimaiden vaje)
EKP hätärahoitus (ELA):  350 miljardia

(Markkinoilla EKP-rahoituksen kokonaismäärä on usein arvioitu suuremmaksi, noin 1200–1300 miljardiin. Toisaalta arvonkorotusrahastoja on keskuspankin varannoissa noin 400 miljardia.)

EKP:n luomia riskejä on siis kolmenlaisia. Ensin ovat suorat lainaostot, kun markkinoilta ostetaan kriisimaiden lainoja keskuspankin piikkiin (mitä on vaikea sovittaa yhteen perussopimuksen 123 artiklan kanssa, kuten perussuomalaiset ovat toistuvasti huomauttaneet).

Toiset riskierät ovat kriisimaiden vaje EKP:n Target2-järjestelmässä sekä erilliset hätärahoituslainat. Niiden taustalla on pankkien talletuspako kriisimaissa. Yritykset ja kansalaiset tietävät pankkien olevan lirissä, joten he ovat tyhjentäneet tilejään kovalla tahdilla. Jotta pankit eivät menisi nurin, EKP on paikannut vajetta antamalla niille halpaa luottoa heikoin vakuuksin.

Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kun pankit eivät pysty näitä lainojaan maksamaan, vastuut kaatuvat keskuspankkien maksettaviksi. Hätärahoitus kaatuu ensi sijassa paikallisten keskuspankkien syliin, lopullisesti tietenkin taas ”yhteiseen kassaan”. Tappiot katetaan ensin varausvarannoin, sitten suorilla maksuilla pääomaprosenttien perusteella. Suomelle tulee lasku automaattisesti.

Näiden vastuiden lopullista realisoitumista on vaikea ennustaa. Se on kuitenkin selvää, että vastuut ovat hirvittävän suuret ja jäsenmaiden on lopulta maksettava viulut. Ne maksetaan loppukädessä joko pääomittamalla EKP:tä tai setelirahoituksella eli inflaation muodossa. Seteleitä painamalla ei luoda varallisuutta tyhjästä.

Kataisen hallitus on yrittänyt vähätellä EKP:n ja Suomen Pankin riskejä sillä verukkeella, että "Suomen Pankin puskurit riittävät kattamaan tappiot". Väite on aivan järjetön ja vastoin tervettä logiikkaa. Jos Suomen Pankki joutuu myymään kymmeniä miljardeja varallisuuttaan, sehän on Suomen kärsimä tappio!

Ei kymmenien miljardien riskejä voida lakaista maton alle sillä perusteella, että "kyllä me se kestetään". Tietenkin kestetään. Mutta kun tappioita tulee, ne ovat ihan oikeita tappioita. Ei se riipu siitä, millä tavalla ne maksetaan.

Suomen osuudet

Mikä on Suomen osuus tästä kaikesta?

Suomen suhdeluku vaihtelee jonkin verran. Esimerkiksi Kreikan suorien lainojen osalta osuus on 1,85 % ja EVM:ssä se on 1,79 % (Slovakia ei osallistunut Kreikan lainoihin ja sai EVM:stä 15 prosentin alennukset). Käytännössä vastuuosuutemme noin yleensä aina noin 1,8–2,0 %. Suomen osuudet yllä mainituista kokonaisvastuista ovat karkeasti seuraavat:

Kreikan suorat lainat:   1,5 miljardia
ERVV:                            14 miljardia
ERVM (komissio):           1 miljardi

EVM:                              12 miljardia

EKP suorat ostot:          3,5 miljardia
EKP Target2-rahoitus:     8 miljardia
EKP hätärahoitus:         6,5 miljardia (olettaen etteivät kriisimaat pysty maksamaan)

IMF:                               1,5 miljardia

Yksityiskohdista sopii kinastella. Olennaista on suuruusluokka.

Pitää muistaa se, että näin suuri osuus kokonaisvastuista on täysin epäoikeudenmukainen meitä kohtaan. Suomella ja suomalaisilla pankeilla ei ole juuri lainkaan saatavia kriisimaista. Me maksamme muiden virheistä.

Tukipaketeilla pelastetaan pankkeja: keski- ja eteläeurooppalaisia pankkeja, jotka olivat rikastumassa viimeiset kymmenen vuotta riskilainoillaan. Nyt Suomi maksaa näitä talkoita niin kuin se olisi ollut mukana soppaa keittämässä! Ilman, että olemme asiassa koskaan tehneet yhtään päätöstä.

Se on sitä EU-demokratiaa.

Kaksi vakavaa ongelmaa

Eikä siinä kaikki. On otettava huomioon kaksi erittäin vakavaa lisäseikkaa.

Ensimmäinen on se, kuten eduskunnan väittelyistä kävi selväksi, etteivät kaikki ole aivan ymmärtäneet, miten vastuut lasketaan. Vastuut kirjoitettuna uudessaan muodossaan koskevat vain pääomaa – mutta todellisuudessa maksettavaksi tulevat sekä pääoma että RAHOITUSKULUT. Jokainen asuntolainan ottaja ymmärtää, että rahoituskulut eivät ole pikku juttu.

Todellisia kokonaisvastuitamme emme siis edes tiedä. Esimerkiksi ERVV:n 14 miljardin euron summa lähes kaksinkertaistuu, jos kolmenkymmenen vuoden rahoituskulut ovat yli 3,5 % vuodessa.

Toinen ja vielä vakavampi ongelma on se, että kriisin edistyessä maksettava määrä vain kasvaa. Samaan aikaan yhä useampi maa siirtyy takaajasta saajaksi ja Suomen prosenttiosuus vastuista kasvaa automaattisesti.

Esimerkiksi Portugali, Irlanti, Espanja ja Italia olivat maksamassa ensimmäisiä Kreikan lainoja. Tänään Portugali ja Irlanti ovat kiinni ERVV:n lainaletkuissa, eivätkä ne siis osallistu takauksiin. Espanja ja Italia ovat seuraavina ovella koputtamassa. Jopa Ranskan AAA-luottoluokituksen menetyksestä puhutaan markkinoilla jo päivittäin.

Italia ja Espanja ovat niin isoja maita, että niiden putoaminen pois voi pahimmillaan aiheuttaa dominoefektin. Haluammeko todellakin istua uppoavassa laivassa viimeiseen hengenvetoon saakka?

Yhteensä yli 35 miljardia

Katsotaan eri uhkakuvia lukuina. Jos otamme sen hyvin optimistisen vaihtoehdon, että nämä nykyiset rahat riittävät, ERVV ja Kreikka-lainat siirtyvät sellaisinaan EVM:ään eikä se tarvitse lisää rahaa, niin Suomen vastuut ovat suurin piirtein seuraavat:

Kreikan lainat + ERVV + ERVM + EVM + IMF + EKP = 36 miljardia euroa

Tuo ei valitettavasti ole todennäköinen skenaario. Vähintään näyttää todennäköiseltä, että ERVV:n lisäksi tarvitaan uusi rahoitus EVM:ään, jolloin Suomen vastuut ovat karkeasti:

36 mrd +12 mrd = 48 miljardia euroa

Rahoituskulujen vaikutusta on vaikea ennakoida, koska korot voivat vaihdella. Mutta jos oletetaan nykyiset ERVV:n lainakorot, niin 30 vuoden rahoituskulut lisäävät vastuita noin 12 miljardilla:

48 mrd +12 mrd = 60 miljardia euroa

(Nokkela lukija voi huomata, että tässä ei tehdä eroa tämän päivän ja 30 vuoden kuluttua käytettäviä rahoja, mutta tällä matematiikallahan ne Suomen Kreikka-takauksetkin laskettiin…)

Italia ja Espanja letkuihin

On yhä todennäköisempää, että pian Italia ja Espanja tarvitsevat tukea. Silloin ne siirtyvät takaajista lainoitettaviksi. Mitä se tarkoittaisi Suomelle numeroina?

Arviot vaihtelevat, mutta yleisten laskelmien mukaan Espanjan ja Italian kaatuminen tulee lisäämään lainatarpeita noin 2000 miljardilla eurolla. Käytännössä se tarkoittaa yhteensä yli 3000 miljardin takausvastuita. Koska samalla Italia ja Espanja putoavat pois takaavien puolelta, Suomen osuus kasvaisi yli 2,5 prosenttiin. Suomen vastuut olisivat siis kokoluokkaa:

3000 mrd * 2,5 % = 75 miljardia euroa

Vanha jenkkisenaattori Everett Dirksen sananparren mukaan totesi: "A billion here, a billion there, and pretty soon you're talking about real money". Amerikkalainen biljoona on suomen kielessä miljardi, mutta nykyisessä EU:ssa sanonta pitäisi varmaan kääntää näin:

Sata miljardia sinne, sata miljardia tänne, mitäs sillä väliä!

Kuka tämän maksaa?

On vaikea hahmottaa näin isoja lukuja. Pitää verrata jonkin konkreettiseen.

Tässä yksi laskelma. Antaa realismia.

Suomessa on 5,37 miljoonaa asukasta, huoltosuhde noin 1,25, eli työtä tekeviä on 44 % kansasta. Nettoveronmaksajia on heistä hieman yli 60 %, joten suunnilleen 27 % kansasta joutuu lopulta kantamaan velkatakuiden tappiot. Se on suunnilleen 1,5 miljoonaa suomalaista.

Kaikkein optimistisimmassa skenaariossa Suomen kokonaisvastuut nettoveronmaksajaa kohden ovat siis

24 000 euroa / henkilö

ja hieman pahemmassa tilanteessa, jossa EVM vaatii täydet lisätuet, ne ovat

32 000 euroa / henkilö.

Kun laskemme mukaan rahoituskulut, saadaan summaksi

40 000 euroa / henkilö

ja kun laskemme kustannukset Italian ja Espanja kaatumisesta, saadaan

50 000 euroa / henkilö.

Kannattaa katsoa ympärilleen huoneessa ja miettiä, paljonko siinä jo kertyy.

Mistä silloin leikataan?

Toinen vertailukohta on Suomen valtion budjetti. Vuonna 2011 valtion tulot (ilman lainanottoa) olivat noin 43 miljardia ja ensi vuoden ennuste on 45 miljardia. Suomen lainat ja takaukset kriisimaissa ovat siis kooltaan samaa suuruusluokkaa kuin Suomen valtion kaikki vuotuiset tulot, sisältäen kaikki verot ja muut maksut.

Kolmas vertailukohta on valtion velka. Sitä oli viime vuoden lopulla noin 75 miljardia ja tällä hetkellä vajaat 80 miljardia. Kaikkein pahimmassa vaihtoehdossa, jossa Suomi jatkaa euromaiden rahoittamista, kun samaan aikaa yksi putoaa pelistä toisensa jälkeen, Suomen valtion velka kasvaa räjähdysmäisesti. Siihen verrattuna kaikki aiemmat kriisit kuten 1990-luvun pankkikriisi jäävät lilliputtiluokkaan.

On sanomattakin selvää, etteivät nämä aiemmin kuvatut vastuut todennäköisesti realisoidu aivan täysimääräisesti. EKP:n lainojen takuina on toistaiseksi edes jonkinasteisia vastineita, vaikkakin yhä huonompilaatuisia. Samoin yleisissä velkajärjestelyissä on yleensä ”vain” 35–60 prosentin alaskirjaukset. Tosin Kreikan osalta puhutaan jo 75 prosentin leikkauksista. Tappiot Suomelle tulevat suorassa suhteessa näihin leikkaustasoihin.

Tämä "alennus" on kuitenkin laiha lohtu – niin vaarallisen suurista summista on kyse.

PS.

Kuten sanoin, en ole erehtymätön. Näissä asioissa on paljon vaikeita ja muuttuvia osia. Sen luokan kysymyksestä on kuitenkin kyse, että näitä lukuja pitäisi jokaisen äänestäjän käydä kriittisesti läpi ja tehdä omat päätelmänsä. Netistä löytyy lähteitä. Suomessa tästä on kirjoitettu liian vähän. Taloussanomien Jan Hurrille pitää nostaa hattua. Hän on jo puolentoista vuoden ajan käynyt läpi kriisin lukuja ja taustoja kriittisellä silmällä.