Onnistunut vaalityö ei ole helppoa, kun sen hyvin tekee.

Vaalithan ovat tapahtuma, jolloin tasapainoisetkin ihmiset höyrähtävät, saati jos on vähän pohjia.

Vaaleissa kannattaa polttopiste olla omassa tekemisessä. Kannattaa vetää omia vankkureita, ei työntää toisen vankkureita.

Tein EU-vaalien alla virheen, kun sanoin Seinäjoen puoluekokouksen pöntöstä, että RKP lähtee EU-parlamentista kuin hauki kaislikosta. Mikä oli tulos? RKP sai väkensä liikkeelle ja piti paikkansa. En tee samaa virhettä toistamiseen. Tämä koira ei palaa oksennukselleen. En lähde vetämään RKP:n vaalivankkureita. En edes Donnerin provosoimana.

Huvudstadsbladet teki muutama viikko sitten sivukaupalla juttua Veikko Vennamosta. Sävy oli kielteinen, päämäärä ilmeinen ja kokonaisuus köppänen.

Ei toiminut.

Husista ehkä kiinnostaa, että Meri Vennamo on tämän viikon Perussuomalaisten vaalitöissä Pohjois-Savossa. Tapasin Merin eilen Lapinlahdella ja tiedän, että jälkeä syntyy.

Ei. Nämä tapaukset eivät liity toisiinsa.

Jutta Urpilainen lausui viikonloppuna, että Soinin tie on Kreikan tie. Kymmenen vuotta sitten olisin painanut vastinetta maailmalle samalla sekunnilla. En enää. Tiedän, että tuo väite on niin posketon, että se työskentelee Perussuomalaisten puolesta paremmin kuin mikään vastine.

Puoluesihteeri Jungner päätti taas antaa Perussuomalaisille palstatilaa puhumalla palturia Perussuomalaisten suosion syistä ja seurauksista. Hän oli todellakin parempi YLE:n johtajana kuin puoluesihteerinä. Tuntuma kansaan ei synny avoautossa istumalla.

Ehdokas , joka haukkuu oman puolueensa toista ehdokasta, hukkaa samalla oman äänensä. Eihän äänestäjä voi ottaa sitä riskiä, että noin pöhkö ehdokas tuossa puolueessa menee läpi minun äänelläni.

Kun Perussuomalaisten eduskuntaryhmä vastusti yksimielisesti uusia ydinvoimaloita, minulle ydinvoiman kannattajana ilkuttiin, että mitäs nyt! Nyt Japanin onnettomuuden jälkeen Perussuomalaisista valtamediassa yritetään antaa kuva, että ne kaikki kannattavat ydinvoimaa, eikä haluta muistaa sitä, että koko eduskuntaryhmä vastusti. Kansa muistaa paremmin. Tämän koin vaalikentällä.

Tein viikonloppuna 4 puhekeikkaa. Kajaani, Sonkajärvi, Lapinlahti ja Siilinjärvi. Kuva tarkentuu. Gallupeille on katetta.

Gallupista puheen ollen. Ne olivat valtava pettymys sekä vanhoille puolueille sekä heidän myötäjuoksijoilleen. Nyt kolumnit, joissa Perussuomalaisten vaaliohjelman sisältöä olisi pidetty  käänteen syynä, jäivät printteriin.

Vaaleja ei ole ratkaistu, eikä yhtään ääntä annettu. Perussuomalaisten vaalitöissä on valtava into päälle. Silloin tulee ylilyöntejäkin. Laskun maksaa höyrähtänyt ehdokas omasta äänikasastaan.

Poliittinen kokemus on kovaa valuuttaa vaalikentillä. Kannattaa miettiä mitä sanoo ja etenkin sitä, minkä jättää sanomatta. Silence is golden.