Tunisian Ben Ali has left the building. Tunisian diktaattori otti hatkat ja arvattavasti vei rahat mennessään. Naapurimaassa Libyassa tunnettu sortaja Muammar Gaddafi paheksui televisiossa ääni väristen virkaveljensä kohtaloa.

Pohjois-Koreassa valta periytyy Kimiltä toiselle. Kansa syö ruohoa,jotta jaksaa paraateissa marssia ruoto suorassa.

Valko-Venäjällä presidentinvaalien jälkeen vastaehdokkaat ensin piestiin ja sitten vangittiin.

Zimbabwen Robert Mugabe istuu vallassa kuin tatti kansainvälisen yhteisön levitellessä käsiään. Häpeällistä.

Kuubassa Fidel Castron loppu lähenee kuin Koposen kuolema.

Diktatuurit rehottavat.

Miten nämä sortajat onnistuvat pysymään vallassa vuodesta toiseen?

Tuore Tunisian tapaus veti miettiliääksi.

Mikä mahdollisti Ben Alin diktatuurin? Olisiko länsimaillakin peiliin katsomisen paikka?

Ben Alilla, entisellä tykistöupseerilla ja hänen kampaajavaimollaan on miljardiomaisuus. Eivät upseerit ja kampaajat Tunisiassa niin paljon tienaa, että potti palkkatyällä selittyisi.

Tunisia on saanut viime vuosina kehitysapua 400-500 miljoonaa euroa vuodessa.  Summat ovat olleet samaa luokkaa ainakin vuosikymmenen verran. Ben Alilta meni oma ja Tunisian tili sekaisin.

Olen vuosikausia kysellyt kehitysavun perille menemisen perään.

Voisikohan kansainvälinen yhteisö, joka kehitysyhteistyörahoja diktatuuriin on lapioinut,  selvittää, kuinka paljon näitä rahoja Ben Ali vei mennessään?

Aina aktiiviset ihmisoikeusjuristit voivat nyt kertoa, miten on mahdollista, että Tunisia on viime päiviin saanut yli 400 miljoonaa dollaria kehitysapua, vaikka se on kaikissa vapaus- ja ihmisoikeusluokituksissa alimmilla portailla (esim lehdistön vapaudessa sijalla 164, 178 maan joukossa).

Mitkä ovat ne perusteet, joilla kansainvälistä apurahaa edelleen toimitetaan  Ben Alin kaltaisille oman kansansa sortajille? Kenelle menevät kehitysapumiljardit?

Kehitysapumiljardit ovat säästölistani kärkipäässä. Palkintosijoilla EU-jäsenmaksujen, ja päästökaupan petosten kanssa.