Vanhojen puolueiden anatomia

Vanhat puolueet; SDP, Kokoomus ja Keskusta, ovat näennäisvaihtoehtoja toisilleen.

Kaksi niistä on aina hallituksessa keskenään – yhden odottaessa kieli pitkällä seuraavia vaaleja.

Neuvostoliiton voimien päivinä kokoomusta pidettiin oppositiossa ” yleisistä syistä ”. Kokoomus oli periaatteissaan notkea, mutta sekään ei hallituksen ovia avannut. Muutos tilanteeseen tuli vasta 1987 hetkeä ennen Suuren ja mahtavan romahtamista.

Siitä lähtien meno on ollut tasaisempaa vanhojen puolueiden kesken. Kukin vuorollaan on ollut ulkona.

Nyt on ulkona SDP ja kokoomus ja Keskusta käyttäytyvät ikään kuin heidän valtansa olisi ikuista.

Nykyhallitus on kolmessa isossa asiassa rankasti pielessä. Tasavallan presidentin vallan karsiminen, löperö maahanmuuttopolitiikka ja täysin hampaaton ja näköalaton EU-politiikka.

Entinen kuningasvallan kannattaja kokoomus on nyt karsimassa presidentin valtaoikeuksia. Tämä leikki voi käydä kalliiksi, sillä Sauli Niinistö voi hyvinkin sanoa EI ehdokkuudelle. Kukaan muu kokoomuslainen tuskin tulisi valituksi.

SDP on kannattanut vuosikymmeniä, että Presidentin valitsisi Eduskunta. Siitä linjasta ei ole enää pihaustakaan jäljellä.

Nyt SDP puoltaa Halosta. Keskusta on hiljaa, koska tietää kekkoskaipuisen kenttänsä mielipiteen; vahva presidentti on mieleen.

Takit ovat kääntyneet myös EU-politiikassa. Keskustan enemmistö ei halunnut EU-jäsenyyttä ja Keskustan kansanedustajat vastustivat rahaliiton jäsenyyttä.

SDP:n Lipponen oli koko rahaliittoprojektin isä ja äiti. Kokoomukselle kävi kaikki, niin kuin aina.

Tänään Keskustan rahaliittojäsenyyttä vastustanut Mauri Pekkarinen haukkuu SDP:tä vastuunpakoilusta ja käpykaartilaisuudesta. Ja Kokoomuksen komppikitaristi Katainen antaa tulitukea.

Maahanmuutoasioissa kaikki vanhat puolueet ovat hukassa. Kukaan ei uskalla olla mistään mitään mieltä. Toisaalta ja toisaalta politiikka ei ole kenenkään mieleen.

Vanhat puolueet saavat vaaleissa yhteensä vajaat 70 prosenttia äänistä. Seuraavissa Eduskuntavaaleissa tähän on mahdollista iskeä viiden, jopa kymmenen prosentin lovi.

Avainasemassa ovat sekä vihreät että Perussuomalaiset. Molempien kannatus todennäköisesti nousee viime vaaleista, vaikka en vihreistä henkilökohtaisesti perustakaan.

Mikä vanhoista puolueista häviää eniten? Sen päättää äänestävä Suomen kansa. Yhtään ääntä ei ole vielä annettu, mutta isotkin muutokset Suomen mittakaavassa ovat mahdollisia.

Vasemmistoliitto on vaihtanut Marxin Puutarhakirjaan. Linja ei vakuuta, vaikka puheenjohtaja on potentiaaliltaan parempi kuin kaikki edeltäjänsä.

Vanhat puolueet nokittelevat toisiaan ankarasti. Kataisen ärtyminen Heinäluomaan on aitoa. Kokoomuksen ja SDP:n välit ovat nyt yhtä huonot kuin SDP:n ja Keskustan välit olivat Lipposen ja Jäätteenmäen aikana.

Silti SDP ja Keskusta olivat samassa hallituksessa vuoden 2003 vaalien jälkeen.

Vanhoille puolueille kaikki käy. Tällä hetkellä Kokoomus on niukasti niskan päällä, siksi sillä on eniten menetettävää.

Perussuomalaisilla on vaaleihin oma ohjelma ja suunnitelma.

Vanhoja puolueita tuuletetaan kunnolla. Jos vaalit pidettäisiin nyt , tulisi suuria muutoksia.Vaalit ovat kuitenkin vasta vajaan vuoden päästä; muutoksia tulee silloinkin.

Vanhoille puolueille kaikki käy. Se on niiden anatomia.

—-

Kävin Kreikassa. Seeing is believing. Kreikassa on leikki kaukana.

Kreikka on irrotettava eurosta. Kansalta menee ostoivoima ja paikat hajoavat. Oma valuutta ja kova devalvaatio ja sieltä pikku hiljainen kehitys on tie eteenpäin.

EU ei tätä usko. EU-maista rahaa ei ole kuin Saksalla. Kun Saksa ei jaksa maksaa… banaanit ja lakritsat loppuvat. Juhlat ovat ohi.

EU on olemassa olonsa suurimmassa kriisissä. Missä on Barroso? Missä Van ” Kuka ” Rompoy?

EU:lla ei ole johtajaa, maksaja on. Sinä!