Kuin tuhka tuuleen

Tulivuorenpurkaus Islannissa näyttää ihmiskunnalle nenänmallia. Ihminen on pieni, muttei merkityksetön.

Nyky-yhteiskunta on haavoittuvainen.

Enää netin kaatuminen on kokematta. Luulen, että sekin on ajan kysymys.

Pääsin itse torstaina Suomeen viimeisellä mahdollisella koneella. Pari tuntia sen jälkeen Brysselin kenttä suljettiin.

Perjantaina sain olla saattamassa Urpo Leppästä taivastielle. Kiitollisuus nousee surun yläpuolelle.

Tänään minun oli tarkoitus lähteä Puolaan europarlamenttiryhmäni Vapaan ja Demokraattisen Euroopan edustajana presidentti Lech Kaczynskin hautajaisiin.

Matkareittiä etsittiin, mutta ratkaisua ei löytynyt.Tähän on tyytyminen.

Tulivuorenpurkaus pysäyttää, mutta vain hetkeksi. Tähän on tultu kun
” kehitys kehittyy ”.

Jatkuva online-elämä muuttaa elämää.

Päätöksiä tehdään samantien perusteellisesti miettimättä, koska luullaan, että aina ja joka hetki voi päättää uudestaan edellisistä päätöksistä ja historiasta välittämättä.

Se mikä käy virtuaalimaailmassa ei päde tosielämässä.

Harkinta-aika tekee voimakkaan paluun.

Tuumaustunti oli vielä jokin aika sitten kunniassa. Sen aikana mietittiin mitä tehdään ja miten tehdään.

Sama pätee ihmissuhteissa. Kihlaus oli aikanaan hyvin merkityksellinen. Se oli lupaus naimisiinmenosta, mutta siitä oli vielä mahdollisuus pakittaa. Harkita.

Tosirakkaus voi hetken odottaa, sillä se on ikuista.

Elämä voi haihtua hetkessä kuin tuhka tuuleen.

Kuolematon sielu ei katoa.