Raakaa peliä reumasairailla

Heinolan Reuman sairaala on asetettu konkurssiin.

Tämä tehtiin tietoisesti ja harkiten.

Missä oli valtiovalta? Mitä tekee ministereillä, jotka eivät pysty tekemään mitään?

Kukaan ei tuntunut kannattavan sairaalan lakkauttamista ja kuitenkin se lakkautettiin. Tässä on jotakin hapanta.

Kyllä valtiolla rahaa on, ei se voinut kahden miljoonan euron rahasta jäädä kiinni.

Miksi hyvin ja tuloksellisesti toimiva sairaala, joka auttaa sairauden runtelemia ihmisiä voidaa ajaa alas?

Yleensä kun Suomessa järkevää toimintaa ajetaan alas on kysymyksessä joku älytön säännös, esimerkiksi EU-pohjainen. Kieltääkö joku säädös säätiöiden tukemisen? Miksi Kela tai ministeriö ei tehnyt mitään?

Vai halutaanko tämä ala yksityistää ja myydä kansainväliselle firmalle?

Edukunnan kyselytunnilla Perussuomalaisten Raimo Vistbacka otti terävästi kantaa tähän asiaan.

Kun kahta Suomen tullutta mummoa uhkaa karkoitus on koko eliitti liikkellä lakimuutosta vaatimassa. Kun omat sairaat kaipaisivat apua, kukaan ei voi tehdä mitään. Ei se näin voi mennä.

Tärkeintä tässä on ihminen. En minä syyllistä kaipaa vaan päätöstä sairaalan toiminnan jatkumisesta. Siellä on ammattitaitoa, osaamista, avun tarvitsijoita.

Ministeri Paula Risikko. Hoitakaa tämä asia. Te pystytte siihen, kansan tuki on takananne.

Aamun Helsingin Sanomia lukiessani tarkastin päivämäärän. Ei ollut aprillipäivä.

Homma ry:n mielipidetutkimuksen julkaiseminen päätoimittaja Janne Virkkusen viimeisenä työpaivänä on mielenkiintoinen asia.

Ei politiikassa ole sattumia tällä tasolla.