IPCC ja CCCP

Ministeri Jan Vapaavuori ehdottaa Suomeen ilmastoministeriä EU:n ilmastokomissaarin tapaan.

Ministeri horisee.

EU:sta nyt ei paljon kannata esimerkkiä ottaa tässäkään asiassa.

EU:n hiilidioksidin päästökaupassa paljastui joulun alla 5 000 000 000
( 5 miljardin) euron väärinkäytökset.Ne eivät ole paljon ministereitä huolettaneet – eivät Suomessa, eivätkä Euroopassa.

Ilmastovouhotuksen ylimmäinen papisto IPCC muistuttaa Neuvostoliiton CCCP korkeinta neuvostoa.

Totuus on yksin siellä, ja vain siellä.

Tätä totuutta tulkitsee se itse.

IPCC:n johtohenkilöiden taloudelliset ja poliittiset kytkennät pitää selvittää.

Brittiläinen totuus: Follow the money tuo tulosta täsäkin.

Tutkiville journalisteille on töitä. Ilmastopöpötys on kuin Neuvostoliiton masinoima rauhamarssiliike 1980-luvulla.

Sitä on soveliasta epäillä.

CCCP pyrki hegemoniaan. Rahat loppuivat, propagandaan asia ei kaatunut.

IPCC pyrkii sanelemaan, miten maailmassa pitää elää. Siltä eivät rahat lopu, siksi sen propaganda pitää nujertaa.

Kysymys on vallasta ja rahasta.

Ihmisen osuus ” ilmastonmuutoksessa ” on selvittämättä.

Saako IPCCtä epäillä? Saa. Se on yhtä terveellistä nyt kuin CCCP:n epäily aikanaan.

Silti, polvitien kautta on mentävä.

IPCClle käy kuten CCCPlle.