SDP:n ahdinko

Sanon suoraan, että arvostan sitä työtä mitä asevelisosialistit tekivät työpaikoilla sotien jälkeen.

Kommunismi nujertui isänmaallisten duunareiden toimesta. Toinen merkittävä tekijä oli Veikko

Vennamon asutustoiminta; pienomistus voitti kollektivismin. Demokratia voitti pakkovallan.

SDP ei saa tulta siipiensä alle, vaikka maassa on arvolipilaari porvarihallitus, jonka housuista

selkärankaa saa etsiä suurennuslasin kanssa.

Moni luulee, että SDP nousee automaattisesti vastavoimana tälle typeryyden ylistykselle.

Ei nouse.

Perussuomalaiset ovat rouhaisseet aimo kasan entisiä demariääniä. Reseptiä ei kannata kovin suureen

ääneen julistaa, ties vaikka SDP ottaisi opikseen. Ei se ota.

Varallisuusveron poisto vei SDP:n veropolitiikalta uskottavuuden kymmeneksi vuodeksi. Se on yksi,

muttei läheskään ainoa syy.

SDP ei ymmärrä, että äänet tulevat kotimaasta. Puolueen EU-politiikan uskottavuus ja kannatus on

laskenut kuin lehmän häntä. Punavihreä vouhotus ei myy, kun tehdassalien ovet paukkuvat kiinni.

Pitkäaikaisena puoluejohtajana en mielelläni arvostele Jutta Urpilaista, koska tiedän mitä puolueen

johtaminen on. Kaikenmailman sintit pyörivät ympärillä vailla kykyä johtaa. Tukiparveksi heistä olisi,

mutta sitä he eivät tee, sillä solidaariuus on henkitoreissaan.

Jutta julistaa unelmaa, mutta kukaan ei tiedä mikä se on.

Vasemmistoliitto ei pysty rokottamaan SDP:ta. SDP pystyy rokottamaan Vasemmistoliittoa, kun olisi

oikeat keinot. Se keino ei ole vasemmistoyhteistyö.

SDP ei ole nousussa, mutta vika ei ole yksin Urpilaisen. SDP:n miehet eivät tue Juttaa. Onko syy siinä,

että Jutta ei ole pyytänyt tukea?

Mitä sinulla tulee ensimmäisenä Perussuomalaisista mieleen? Aivan.

Entä SDP:stä? Aivan, ei oikein mitään.

Siinä se ongelma on.