Kallis samba

Euroopan unioni on kallis samba.

Eilen Euroopan Parlamentti päätti Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan

ilmastonmuutoskokouksessa.

EU on valmis maksamaan vuosittain 30 miljardia euroa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lasku

jokaista suomalaista veronmaksajaa kohti on satoja euroja vuodessa.

Äänestin ainoana suomalaisena päätöslauselmaa vastaan. En sido käsiäni ja suomalaisen

veronmaksajan rahoja ylimalkaiseen ja huonosti perusteltuun hankkeeseen.

Olen usein Perussuomalaisten vaalivalvojaisissa laulanut Harva meistä on rautaa -biisin.

Näinä itsemääräämioikeutemme alennustilan aikoina olen alkanut harjoitella kohtalokasta sambaa, joka

käy hyvin kuvaamaan Suomen ja suomalaisten osaa EU:ssa.

Mikä on Sinun roolisi EU:ssa?

Sinä maksat.

Tässä muistin virkistykseksi laulun sanat. Laula mukana!

Kohtalokas Samba

Niin viattomasti aivan

Hän palkaks työn ja vaivan

Noin illansuussa ravintolaan lähti istumaan.

Vain grogin päätti ottaa,

Niin se on aivan totta,

Mutt’ kuinka sattuikaan, hän joutui tanssikapakkaan.

Oi caramba, silloin samba

Oli muotitanssi rytmikäs ja uusi.

Uuden hurman, melkein surman

Toi se meidän Kalle Tappiselle aivan yllättäin.

Jo grogi oli juotu

Ja toinen pöytään tuotu,

Kun hänen luokseen leijaa tyttö nuori hurmaavin.

”On nimeni Tamara,

Se oisko suuri vaara,

jos lähtisit sä ukko-kulta kanssain tanssihin.

Oi caramba, nyt soi samba,

Tanssi tuo, se on kuin meitä varten luotu.

Nouse veikko, vanha peikko,

Tahdon näyttää sulle oivan samban ensiaskeleet.”

”Mut kuulehan Tamara,

On eukko mulla Saara,

Hän tuonut ompi mulle kaksitoista tenavaa,

Ja se ei oikein passaa,

Ett’ ukko täällä hassaa,

Mä tunnen kuinka omatunto alkaa kolkuttaa.”

”Oi caramba, tanssi sambaa”,

Sanoi hälle silloin hurmaava Tamara.

”Murhees heitä, eihän meitä

Paha Susi-Hukka vielä ole pannut poskeensa.

Nyt kaikenlaiset viinit,

Ja muutkin juomat fiinit

Ne Kalle Tappisen sai kohta riemutunnelmaan.

Hän näki vain Tamaran,

Jo häipyi muisto Saaran,

Ja kaikki kaksitoista lasta jäivät unholaan.

”Hei caramba, soita sambaa

Kyllä tämä poika kaikki viulut maksaa.

Malja sulle, malja mulle,

Vaikka menis sitten viimeisetkin siemenperunat.”

Mutt’ saapui uusi aamu,

Ja kalpeena kuin haamu

Nyt hotellissa yksin istuu Kalle Tappinen.

Hän kepulisti jaksoi,

Ne viulut maksoi,

Kas poissa oli lompakko ja myöskin tyttönen.

”Oi caramba, kallis samba”,

Noituu Tappinen ja itseksensä tuumii:

”Kyllä varmaan Saaran armaan

Kanssa Säkkijärven polkka oisi tullut halvemmaks’.”

Laula mukana!

http://www.youtube.com/watch?v=y8YCy7TPB9s