Puolueita pukkaa ja kiitos Pekka Vennamolle

Suomessa on kahdeksan eduskuntapuoluetta ja pian kymmenkunta eduskunnan ulkopuolista
puoluetta. Eriasteisten kommareiden sekaan tulee piraattia, muutosta ja nähtäväksi jää mitä muuta.
Perussuomalaisten yhtenä perustajajäsenenä vuodelta 1995 tiedän, että puolueen perustaminen ei
sinänsä mahdottomia vaadi. Poliittisen kannatuksen hankkiminen onkin jo aivan eri juttu.
Siinä ei netissä näprääminen riitä. Tarvitaan ääniä. Tulokset mitataan vaaleissa. Viimeinen
Perussuomalaisten todellinen mittaus oli EU-vaalien 9,8 prosenttia ja runsaat 160 000 ääntä.
Tarvitaan murtumaton peruslinja, tahtoa, kurinalaisuutta ja työtä.
Olen erittäin tyytyväinen, jos ns. Muutospuolue, jota tamperelainen puuhamies Juha Mäki-Ketelä vie
eteenpäin, rekisteröidään puolueeksi. Silloin otetaan puheista ja paatoksesta verimitta. Mittaus on 2011.
On hyvä, että samanmieliset saavat oman seuran. Tulee varmasti hyvät seurat!
Minulla ei ole mitään tarvetta haukkua uutta tulokasta, vaikka sen liepeillä minun
maahanmuuttopolitiikkaani ja muutakin toimintaani arvostellaan. Demokratiassa sana on vapaa. Minä
vastaan huutooni.
Johdan Perussuomalaisia puoluekokouksen yksimielisellä tuella. Europarlamentissa ja Espoon
valtuustossa toimin äänestäjien valtuutuksella.
Perussuomalainen puolue ei ole mikään vankila. Täältä pääsee ulos, jos ei ole tyytyväinen.
Uudet puolueet aloitetaan pohjalta. Kyllä sinne Yrjö Hakasen, Terttu Savolan ja kumppaneiden viereen
YLEn vaalikeskusteluun mukaan mahtuu. Jos taito ja kannatus kasvaa, niin siitä pääsee eteenpäin.
Onnea ja kohtuullista menestystä.

Pekka Vennamo kirjoitti tämän päivän Helsingin Sanomissa näkemyksensä Veikko Vennamosta. Se on
hyvin perusteltu kirjoitus, joka antaa lukijalle paitsi tietoa myös haasteen ottaa kanta.
Näkemykseni Veikko Vennamosta on sama kuin Pekka Vennamolla.
Kiitos kirjoituksesta, Pekka Vennamo.