Hän on täällä tänään

Veikko Vennamo oli profeetta, mutta ei pyhimys. Huutavan ääni korvessa; kuultu, kuunneltu ja pilkattu.
Minulla ei ole puolueetonta näkemystä Vennamosta. On oma näkemys ja kokemus.
Vennamo on minulle suuri mies. Ansioineen ja vikoineen. Iso plus.
Hän on täällä tänään. Meri Vennamo kirjoitti kirjan Veikko Vennamosta, kansallisteatteri näytelmän
Valtakunnan Häiriköstä, pääosassa Veikko Vennamo.
—-
Poliittiset Kääpiöt ovat pieniä eläessään ja unohdettuja kuollessaan.
Vennamo ei unohdu.

Olin SMP:ssa mukana jäsenenä vuodesta 1979 katkeran loppuun vuoteen 1995 asti. Vennamon
kanssa olin säännöllisesti tekemisissä 1980-puolivälistä sakka.
En retostele Vennamon ja minun väleistä. Poliittiset kahdehtijat SMP:ssä eivät voineet sietää sitä, että
tulin ukon kanssa toimeen.
Eivät siedä vieläkään.
Helppoa ei ollut, mutta opiksi oli.
—-
Meri Vennamo antaa kirjassaan lämpimän kuvan isästään, jonka persoonaan kuului myös räiskyvyys ja
jopa kohtuuttomuus.
Minä uskon, että Meri kirjoittaa totta Isä-Vennamosta.
Voin vain sieluni silmillä kuvitella esimerkiksi uudesta salkusta sukeutuneen sanallisen ilotulituksen
jouluna.
Poliitikon perhe-elämän kuvauksena Merin kirja on hyvä.
Meri sivuaa varsin ohuesti Veikon yhteistyökumppaneita. Pääsin Eino Poutiaisen ja J. Juhani
Kortesalmen kanssa hyvään seuraan.
Tapasin Sirkka Vennamon lähes aina kun kävin Vennamon kotona, kaikkiaan muutamia kymmeniä
kertoja.
Sirkasta minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Aina ystävällinen ja kannustava minua, nuorta miestä
kohtaan. Sirkka aina tarjosi jotakin; mehua, keksejä, kahvia.
Puhuin Sirkka Vennamon kanssa muutaman kerran myös puhelimessa Veikko Vennamon kuoleman
jälkeen. Sirkka Vennamo rakasti miestään syvästi.
Pekka, Meri ja Raisa tunsivat Veikko Vennamon isänä. Minulla ei ole mitään syytä epäillä heitä
silottelusta.

Kävin teatterissa.
Kyseessä oli fiktio, näyttämötaide, tekijöiden näkemys.
En mennyt teatteriin katsomaan dokumenttia vaan tarinaa ja tulkintaa.
Käsikirjoitus oli lennokas, vilisi asiavirheitä mm. säätiöinnin ja säätiöiden kohdalla. Muutakin
mussuttamista tarinan suhteen on, Sirkka Vennamo ei ollut lainkaan kuvatun kaltainen, mutta se ei ole
olennaista, sillä kyllä kansa oman pojan tunnistaa, tunnisti jo silloin. Veikko Vennamon.
Pertti Sveholm oli loistava Vennamo-hahmo. Häntä kannattaa käyttää myös tulevaisuudessa
Vennamona, sillä vennamolaiuus elää ja juuristaan puu kasvaa.
Olen jokseenkin eri mieltä teatterikappaleen näkemyksestä Veikko Vennamon motiiveista ja tavoitteista,
mutta se ei estä minua arvostamasta loistavia näyttelijäsuorituksia.
Niitä tässä näytelmässä on. Ne oli kiva nähdä.
Sieluni silmillä palaan aamuihin, jolloin puhelin soi klo 7.30. ” Vennamo hei…”

Merkittävintä näytelmässä on se, että se on Vennamosta tehty. Vennamo kiinnostaa, pakottaa ottamaan
kantaa, vielä Vennamoa myös rapataan.
Vennamo oli monessa asiassa oikeassa.
Niin vasemmalla kuin oikealla tuettiin Kekkos-diktatuuria. Sitä ei vieläkään voida myöntää.
Eduskunnan suuri enemmistö vei Suomen kansalta äänioikeuden presidentinvaaleissa 1974. Tämä oli
suomalaisen kansanvallan rappiotila.
Kukaan äänioikeuden anastaja ei ole kunnolla julkisesti katunut. Miksi? Siksi, että sen ajan
kansanvallan haudankaivajat eivät tunne häpeää. Armoa ei tule ennen nujerrusta.
Oikeusministeri Tuija Brax. Pistä valmisteluun ja tuo Eduskuntaan ”seteliselkärankaisuuden”
mahdollistanut puoluetukilain muutos. Korjaa vääryys.
Ole tosi nainen, kun edellisistä oikeusministereistä ei ole ollut tässä asiassa mihinkään.

Kävin tänään Karkkilan torilla puhumassa. Ei ollut olo yksinäinen. Osastomme oli iskussa, kahvia meni
toistasataa kuppia.Tarinaa riitti kahdeksi tunniksi.
Karkkilan naapuriin Vihdin Vanjärvelle perustettiin sodan jälkeen 83 asutus- ja rintamamiestilaa,
yhtensä noin 1 300 hehtaarin verran maata jaettiin. Vennamon johtamaa toimintaa.
Monet kiitolliset karjalaiset kävivät puheillani. Vennamo oli auttanut oikeusasioissa – toimittanut jopa
piikkilankaa, kun sitä ei oltu mistään saatu.
Vennamo muistetaan. Vennamo puhui ja teki.

Tänään on Soinin nimipäivä.
Kiitos lukuisista onnitteluista. Paavollekin.