Kesäisiä ajatuksia kotimaasta

Olen sulatellut EU-vaalien tuloksia.
Äänestyslukujen tutkiminen on mielenkiintoista hommaa.
On suorastaan järkyttävää kuinka alhaalla äänestysprosentti maakunnissa matasi.
Pohjois-Karjalassa se kipusi hädin tuskin 30 prosentin päälle. Siellä nukkui moni Perussuomalainenkin
vaikka ääniosuutemme kipusi yli 11 prosentin.
Vihreät saisivat palkita ja kalkita Tarja Cronbergin – ilman hänen ehdokkuuttaan vihreillä ei olisi kahta
EU-edustajaa.
—-
Perussuomalaisilla on nyt mahdollisuus kasvaa keskisuureksi puolueeksi. Se edellyttää, että teemme
oikeita asioita ja oikein!
Kuullostaa yksinkertaiselta. Sitä se on. Helppoa se ei ole.
Politikka, kun sen hyvin tekee, ei ole helppoa.
Meillä ei ole rahoitusluurankoja kaapissa. Puolue on taloudellisesti riippumaton ja itsenäinen.
Olemme voittaneet vuoden sisällä kahdet vaalit ja vieneet läpi historiamme suurimman
puoluekokouksen.
Perusta on kunnossa.
Kun kannatus kasvaa, vastustus kasvaa. Vanhat puolueet eivät nuku, vaikka äänestäjistä osa nukkuu.
Nyt on uskallettava kasvaa. Kannatuksen kasvu ei riitä, on kasvettava henkisesti.
Edellytän Perussuomalaisten eduskuntaehdokkaaksi valittavilta korkeaa tasoa.
Asiat todistetaan käyttäytymällä – ei puheilla.
—–
Suomen taloustilanne synkkenee syksyä kohti. Tie uuteen nousuun on kivikkoinen.
Suomi ja suomalaiset selviävät aina. Työllä ja yhteistyöllä.
—-
Näyttää siltä, että Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen lomaan on tulossa keskeytys.
Kepu ei tee mitään siksi, että muut puolueet ja tahot sitä kepulta vaativat.
Rivikepulainen alkaa hermostua. Se kaivaa Korhosen esiin. Meillä mukulana leikittiin ”purkkista”. Jarmo
on nyt nähty ja purkissa.