Havaintoja vaalikentiltä

Ennakkoäänet ovat paljussa. Oma ääni on antamatta. Äänestän sunnuntaina Iivisniemessä. Ääniä on jo tullut ja jokunen on vielä tulossa. Tämä ja huominen päivä kuluu kampanjan suhteen radio- ja tv-keskusteluissa. Loppurykäys sattuu Satakuntaan. Syntymämaakuntaani. Siellä kierrän perjantaina ja lauantaina. Olen saanut hyvän vastaanoton – kautta maan. Mies ja puolue tunnetaan. Suomalaiset haluavat kuulla poliittista puhetta. Toripolitiikka on kovaa politiikkaa. Pitää tietää ja osata. Ennakkokaavailujen mukaan Kokoomuksen ja Vihreiden odotetaan pärjäävän vaaleissa. Kevyet tosin ovat kykypuolueen höyhenet, mutta raha sahaa. EU-uskovaisuus on vastenmielistä, kuten fantastinen fanatismi. Pöntinen on porvari, mutta onko porvari pöntinen. Vihreät pöpöttävät ilmastonmuutoksesta. Vihreät saavat äänensä yliopistokaupungeista nuorilta naisilta. Kepu on vetäytynyt kuin ruutana matalikkoon. Siellä se odottaa sunnuntaita, kärsä hädin tuskin pinnalla. Vasemmistoliitolta on veto täysin pois. En ole yhdelläkään Vasemmistoliiton teltalla nähnyt väkeä, vaikka olen kiertänyt koko maan. Esko Seppäsen pioneerityö Europarlamentissa on hassattu täysin. SDP selvinnee paikkamenetyksittä. Haaleaa saludoa pahvimukista toimii juuri sen verran. RKP lähtee Europarlamentista kuin hauki kaislikosta, jos ja kun äänestysvilkkaus ylittää 40 prosenttia. Kristillisten porukka tekee vaalitöitä kuin Herralle. He saattavat onnistua nappaamaan paikan. Perussuomalaiset ovat tehneet kovan vaalityön. Tiedän, että se näkyy tuloksessa. — Vaalitaistelun aikana olen kohdannut menetyksiä. Kannatusprosentit kalpenevat peruskysymysten äärellä. Kuolema on osa elämää, itseasiassa tie Elämään.