Puoluekokous

Viihdyin omieni parissa Perussuomalaisten kahdeksannessa puoluekokouksessa.

Olen ollut niissä kaikissa. Tiedän mistä tulemme ja minulla on näkemys siitä, mihin me menemme.

Puoluekokous oli jättimenestys ja jättijärkytys.

Tiesin, koska olen kiertänyt kenttää vuosia, mitä meillä on. Nyt sen näkivät kaikki.

Vanhat puolueet järkyttyivät. Tuska lisääntyy.

Meillä on eri puolilla Suomea satoja valtuutettuja ja lautakuntien jäseniä.

Suuri osa heistä ei itsestään metelöi. Tämä porukka tekee poliittista tulosta.

Me emme tukahduta ihmisen persoonaa. Perussuomalaisissa olet oma itsesi. Meitä ei tuoteta tuulitunnelissa. Särmä näkyy.

Ihailen Perussuomalaisia naisia. Kun on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse kiintiöistä kalkattaa.

Perussuomalaiset naiset; Marja-Leenat, Aulit, Pirkot, Mariat, Tiinat, Katriinat, Hetat, Satut, Liisat, Ritvat, Annelit… ja Nina… I am your man.

Euroehdokkaissa on kattava otos kansasta. Mukana on myös kansaa lähellä oleva sivistyneistö.

Nautin kokosydämisesti siitä, että tavallisella suomalaisella on oma poliittinen koti.

Kokouksessamme oli noin 550 edustajaa. Se porukka on nyt vaalityössä. Tulos näkyy 7. kesäkuuta.

Ennustin plokissani viikko sitten Kepun lokakampanjan alkavan. Kun on menneisyyden puolue, on menneisyyden keinotkin.

Muutama poliittinen pääkirjoittaja, maakuntasatraappi, kaipaisi perussuomalaista kielikylpyä. Oulun ja Kuopion suunnasta tekisi opintomatka hyvää.

Politiikka on parasta paikan päällä.

Puoluekokousviikonloppuna jäivät unet vähiin. Etulinjassa ei nukuta.

Vihreät julistavat kaipaavansa miehiä. Ei ole ihme.

Miten olisi Perussuomalainen mies?