Ajatuksia hallituksesta ja taloudesta

Hallituksen taival on puolivälissä, ainakin siinä mielessä, jos oletusarvo on, että se istuu koko hallituskauden.

Tämä on jo pitkään ollut tapana, sillä hallituksen kokoonpanon vaihtaminen ei käytännössä ole mahdollista ilman uusia eduskuntavaaleja.

Amerikasta alkanut pankkipelien paljastuminen on syöksemässä koko maailmantalouden raiteiltaan. En halua olla pahan ilman lintu, mutta epäilen, että kaikki ei ole vielä näkösällä ja pöydällä.

En yleensä kovin paljon pääministeri Matti Vanhasta suitsuta, mutta hänen toimintansa EU-kokouksessa viime viikolla oli hyvää koskien pankkien stressitestejä.

Tosiasia on, että myös EU-maissa on paljon vielä ongelmaluottoja vihreän veran alla. Sieltä tulee maksettavaa vielä Suomellekin EU:n yhteisen ”taakanjaon” kautta.

Mätäpaiseet on puhkaistava ja annettava mädän pursuta.

Maailmanlaajuinen globaali vapaakauppa tulee myös tiensä päähän, tilalle tulee alueellinen vapaakauppa. Esimerkiksi EU:n sisämarkkinat ovat hyvä asia.

EU teki köppäsen elvytyspaketin. Eihän EU muuhun pystynyt. Missä EU, siellä ongelma. Ratkaisu taitaa olla muualla tai mistä sitä tietää, josko sokea kana joskus jyvän löytäisi.

Toisaalta on aivan perusteltua, ettei EU hätiköiden elvytä (= jaa rahaa korruption vaivaamiin EU:n itäisiin jäsenmaihin). Rahat kelpaisivat, vaikka tiet eivät valmistuisikaan.

Perusasiat palaavat myös talouteen. Joosefin talousoppi lihavista ja laihoista vuosista tulee arvoonsa.