Neuvostoliitto

Tapahtumarikkaan viikon päätteeksi tuli mieleen Neuvostoliitto.

Laukaisevana tekijänä oli ehkä viikolla julkaistu kirja ”Lumedemokratia”, joka antaa huutia nyky-Suomelle, joka on jatkumoa pysähtyneisyyden ajan Suomelle.

Muistanhan minä Neuvostoliiton, YYA-juhlat, rauhanmarssit, kommunistit ja niiden myötäilijät.

Niin muuttuu maailma. Monet entiset kommunistit istuvat vasemmistoliittolaisina eduskunnassa. Ilman häpeän punaa.

Pääsin Helsingin Yliopistoon valtio-oppia opiskelemaan syksyllä 1981. Samana syksynä, jolloin Kekkonen ”tuli pysyvästi esteelliseksi hoitamaan tasavallan presidentin tehtäviä”.

Siihen aikaan oli tapana marssia rauhan puolesta. Yliopistollakin luentoja keskeytettiin ja otettiin kantaa aseita vastaan, ”rauhanaseet” Neuvostoliiton puolella eivät olleet ongelma.

Minä marssin linja-autoasemalle ja Tyllilän linja vei kotiin.

Noina vuosina tuli vaahdottua luentojen jälkeen Kluuvin Pubissa kommunismia vastaan. Tuli antikommunistin leima. Aiheesta tuli.

SMP pääsi hallitukseen ja liittyi Rauhanpuolustajien jäseneksi. Häpesin puolueeni ”reaalipolitiikkaa”.

En koskaan käynyt Neuvostoliitossa, mutta neuvostovitsit olivat suursuosikkejani.

Sattuipa kerran, että Bresnev ja Carter olivat ajelulla. Carter vilkaisi taustapeiliin ja huomasi Pirun juoksevan autoin perässä ja se lähestyi. Carter heitti setelinipun maantielle. Piru pysähtyi, keräsi rahat talteen ja alkoi jälleen saada autoa kiinni.

Carter heitti vielä isomman setelitukon maantielle, mutta nytpä Piru ei pysähtynytkään vaan läheni autoa.

Carter kertoi Pirusta Bresneville. Bresnev pyysi paperia. Kirjoitti jotakin lappuun ja viskasi lapun maantielle. Piru pysähtyi, luki lapun ja lähti juoksemaan täyttä laukkaa takaisinpäin.

Carter ihmetteli ja kysyi Bresneviltä, että mitä sinä siihen lappuun kirjoitit? Bresnev vastasi: ”TÄMÄ TIE VIE SOSIALISMIIN.”