Käynti Etelä-Karjalassa

Vierailin viikonloppuna Imatralla ja Lappeenrannassa.

Taas tuli oppia käytännön elämästä suomalaisissa olosuhteissa.

Tilaisuudet olivat onnistuneita. Perussuomalaisissa on myös vahvoja naisia, jotka saavat miehetkin innostumaan.

On jokseenkin varmaa, että saamme seuraavissa vaaleissa Kymen vaalipiiristä kansanedustajan paikan.

Vasemmisto näyttää täysin menettäneen aloitekykynsä. Kannatusta sillä Etelä-Karjalassa on vanhasta muistista.

Tapasin reissullani monta entistä ja nykyistä sosialidemokraattia, mutta en yhtään puolueeseensa tyytyväistä demaria.

Kentän kiertäminen on paikoitellen työviikon päälle rankkaa.

Tosiasia kuitenkin on, että kentältä se voima kumpuaa. Puheenjohtajalle omien tuki on ratkaisevaa. Sanavarastokin täydentyy.

Annoin Etelä-Karjalan Perussuomalaisille suoraa myönteistä palautetta; olemme täysin vapaaehtoistyön voimalla tehneet alueella itsestämme poliittisen voiman, jonka kantaa kysytään. Kylmä tosiasia on, että vanhoissa puolueissa uudet ajatukset ja ihmiset eivät pääse esiin.

Vihreä humpuuki ei elä teollisuuspaikkakunnilla.

Karjalaisuudessa on iloisuutta ja elinvoimaa. Kaunista pilkettä silmissä, elämänmyönteisyyttä.

Hyväntuulisuus tarttuu.

Suuret EU-maat pitivät omaa talouskokoustaan Berliinissä.´Tärkeistä talousasioista puhuttiin.

Missä oli nyt Suomi?

Missä oli EU-puheenjohtajamaa Tsekki?

Tsekin pääministeri pyöri Berliinissä käytävillä ja Suomen pääministeri kuunteli uutisista muiden pienten EU-maiden lailla mitä päätettiin.

Ei siis istunut niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään.

En sitä kyllä ole koskaan EU:sta uskonutkaan.