Huipulla tuulee

Olen ollut Perussuomalaisten puheenjohtajana 12 vuotta. Kokemusta on, näkemystäkin.

Oras Tynkkynen ilmoitti tänään Helsingin Sanomissa, että hän ei pyri vihreiden puheenjohtajaksi. Perustelut olivat järkevät ja vastaansanomattomat.

”Se on epäinhimillinen tehtävä, silkka työmäärä on käsittämätön, omaa aikaa ja rauhaa ei ole.”

”Puheenjohtaja joutuu lyhyessä ajassa omaksumaan hirvittävän joukon poliittisia kysymyksiä ja kantamaan niistä vastuun. Ja jos tekee mokan, sen mokan kanssa on kohtuullisen yksin ja kiitosta tehtävästä ei juuri jaella.”

Silti juuri ylläolevat asiat tiedostavia poliitikkoja tarvitaan puolueiden johtotehtäviin.

Tynkkysestä on puheenjohtajaksi. Nyt Tynkkynen pääsee vähemmällä, vihreät saavat vähemmän.

Viisas ihminen ei mene tilanteisiin, joista älykäs ihminen selviää.

Huipulla tuulee.

Perussuomalaisten kannatuksen nousu ja oppositiopolitiikkamme saamat hyvät arvosanat kansalta ottavat kilpailijoissa lujille. Runtua tulee joka päivä.

Se on kestettävä.

Poliittinen julkisuus on mennyt sellaiseksi, että tällä menolla politiikkaan eivät hakeudu kuin psykopaatit, jotka eivät välitä mitään, tai tomppelit, jotka eivät ymmärrä mitään.

Politiikka ansaitsee parempaa.

Poliitikon tärkein ominaisuus on kestää henkistä epämukavuutta. Kun katselen kollegoita, eduskuntapuolueiden puheenjohtajia, tiedän, miltä heistä tuntuu hyvinä ja pahoina päivinä.

Tämän päivän paras palaute oli Pirjolta Vaasasta. Sydämen sivistystä ja nöyrää viisautta elämän edessä.

Uskolliset kädet kantavat kestävää hedelmää.