Paluu palmun alta

Olin perhelomalla pari viikkoa.

Lanzarote on kuin Taivaan isän lämminvarasto.

Politiikassakin tärkein tunti on tuumaustunti, jolloin miettiä mitä teen. Sitten teen sen mitä olen päättänyt.

Kaukaa näkee joskus paremmin lähelle. Ihminen ei ole miksikään muuttunut.

Sanotaan, että asiat tappelevat, eivät ihmiset. Se on väärä luulo. Ihmiset tappelevat.

Kaikki kysymykset ovat lopulta henkilökysymyksiä. Ei Jeesuksenkaan hommaa olisi voinut hoitaa kukaan muu kuin Hän. Kristinusko on henkilökysymys.

Perussuomalaisten ei pidä hurahtaa kannatuksen noususta gallupeissa. Gallupit eivät äänestä.

Se on varma, että seuranta tiivistyy. Moni meistä Perussuomalaisista päätyy pro-gradun töiden aineistoksi ja oppineiden leikkauspöydille ”avattavaksi”.

Mikä on Perussuomalaisten menestyksen salaisuus? Eihän se mikään salaisuus ole, jos se tiedetään.

Ateistit mainostavat Lontoon busseissa, että Jumalaa ei todennäköisesti ole olemassa. Miksi kykenee vastustamaan sellaista, jota ”ei ole”?

Fiksut ihmiset eivät kuulemma puhu uskonnosta, seksistä ja politiikasta. Mitä puhuttavaa tämän ulkopuolelle jää?

Perhanan tylsää olisi kuusenkerkkäteetä särpiä punavihreiden opiskelijoiden kanssa ja keskustella jostakin muusta, kuten tiibetiläisten häkkikanojen hyvinvoinnista.

Puhutaan politiikkaa, osaatko?

Tarjosin tässä taannoin yhdelle vitsiniekalle ryhtymistä hammaslääkäriksi 20 000 euron ronskilla kuukausipalkalla. Hän sanoi, ettei voi kun ei osaa, ei ole taitoa, kokemusta, eikä koulutusta.

Samainen heppu oli hetkeä aikaisemmin sanonut osaavansa tehdä minun työni paremmin kuin minä. Hammaslääkäritarjouksen kuulemisen jälkeen hän ei ollut enää varma.

Se, että poliitikko on yksinkertainen ei merkitse sitä, että politiikka olisi yksinkertaista.

Ei politiikassa mitään mystistä ole. Ammattitaito ratkaisee, hammaslääkäri hallitsee hammaslääkärin työn, poliitikko poliitikan teon