Duunarimiehen paluu

Liisa Jaakonsaari pyrkii EU-parlamenttiin. EU:n kannatus Suomessa ei siitä ainakaan nouse.

Viime vuosina viherpiipertäjät ja henkisiltä voimavaroiltaan perin hintelät taivaanrannanmaalarit ovat pilkanneet ay-miestä.

Nämä lihaa syövät heterot olivat syypäitä kaikkeen maailman pahuuteen. He kun pitävät ihmistä pandaa ja pingviiniä tärkeämpänä.

Nyt on duunarimiestä ikävä. Maa syöksyy alaspäin, savupiippuja kaatuu, puuta ei ja teräksen hehkua kaivataan.

Mörökölleiksi leimattujen perusteollisuuden rautakourien, raksatyömiesten, paperi- ja puutyöläisten ja muiden kunnon duunareiden tähti nousee.

Tosipaikan tullen tosimiehiä kaivataan.

Se huomataan, joka puuttuu. Nyt puuttuu monta duunarimiestä sieltä, missä jaettavaa syntyy, missä tehdään itse työ.

Politiikan viherpiipertäjät huutavat remonttireiskaa homekoulun korjaamiseen. Enää ei riitä kuningasideaksi reilun kaupan kahvin saaminen kunnan edustustilaisuuksiin.

Ay-mies tekee paluun, comebackia pukkaa.

Miehet eivät ole monimutkaisia. Me pidämme arkisista asioista. Työstä, naisestamme ja lapsistamme.Ystävistämme ja yhteisöistämme ja harrastuksistamme. Haluamme elää.

Höyrähtämätön suomalainen nainen tietää kaiken tämän. Siksi hän rakastaa omaa lökäpöksyään. Omalla karhealla tavallaan rakastaa lökäpöksy naistaan, syvästi ja sydämellä, vaikka ei osaa sitä yleensä sanoiksi pukea.

Olen varma, että duunarimiehen kurssi nousee julkisessa keskustelussa. Kunniaa ei tarvitse palauttaa, kun se ei ole koskaan mennytkään.

Tiedän, että Matti Putkoset ovat historiaa ja tulevaisuutta.

Eduskunta kokoontuu ensi viikolla. Siellä on tehtävä päätökset: perusteollisuus, sen rehevä aluskasvillisuus pienyrityksineen, tutkimus- ja tuotekehittely on tässä maassa turvattava.

Olen siinä mukana.