Parkaisuja Perussuomalaisista

Perussuomalaisten vaalivoitto saa aikaan kaikenlaisia parkaisuja.

Niiden perässä juoksemisessa ei ole mitään järkeä.

Kuntavaalit olivat Perussuomalaisilta läpimurto nimenomaan muiden puolueiden tajuntaan.

Perussuomalaisten kannatus kansan keskuudessa on kasvanut tasaisesti ja jo pitemmän aikaa.

Vaalitulos ei sinänsä vielä mittaa puolueen yleistä hyväksyttävyyttä. Se on rutkasti suurempi kuin suoraan vaaleissa mitattu kannatus.

Perussuomalaisia ei voinut äänestää runsaassa sadassa kunnassa. ”Tyhjien” kuntien määrä vähenee selvästi seuraaviin kuntavaaleihin mennessä.

Perussuomalaiset tekevät omaa politiikaansa. Totta kai meitä kiinnostaa, mitä meistä sanotaan. Emme kuitenkaan elä reagoinnista toisten sanomisiin vaan tuotamme oman poliittisen linjamme, niin Eduskunnassa kuin kuntavaltuustoissakin.

Minusta tuntuu, että politiikassa olen nähnyt tämän ajan joskus ennenkin… vuonna 1983.

Olin nuori SMP:ssa. Suuren vaalivoiton jälkeen SMP:stä tuli hallituspuolue.Yhtä äkkiä entinen ”hulinaliike, neuvostovastainen, ulkopoliittisesti epäluotettava, takametsien miesten puolue” olikin rakentava, parhaasta populistisesta perinteestä ponnistava tavallisten ihmisten puolue.

Leimakirves Perussuomalaisia kohti viuhuu ankarasti. Ei haukku haavaa tee. Yleensä sanomiset kertovat enemmän sanojasta kuin sanottavasta.

Kun ajattelee Perussuomalaisten vaalien jälkeen saamaa ilmaisen palstatilan määrää, voisi mainosmies tokaista, että olisi tuonkin joutunut rahalla ostamaan.

Monet huomioitsijat ovat kirjoittaneet, että Perussuomalaiset täytyy ottaa vakavasti. Totta kai, niin minäkin olen ottanut ja johtanut puoluetta 11 vuotta. Se on vaatinut paljon työtä ja yhteistyötä.

Vakavasti on aivan eri asia kuin kuoleman vakavasti.

Tosikot eivät politiikassa pärjää.

Etenkin kaikille vihreille palstan lukijoille suosittelen tutustumista Osmo Soininvaaraan kirjoitukseen Suomen Kuvalehdessä 14.11. Saa sen muutkin lukea. Siinä oli punnintaa Perussuomalaisistakin..

Ei ole Soinin vaaraa.