Nuorisojärjestö

Vilkaisin kotiin tultuani nuorten vaalikeskustelua. Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja ja osa-aikainen avustajani Vesa-Matti Saarakkala pärjäsi hyvin

Mieleeni nousivat ajat oman nuorisojärjestöni puheenjohtajana ja toimijana.

Meillä oli SMP:ssa todella kova joukko nuoria mukana 1980-luvulla.

Minä jäin politiikkaan, monet muut aktiivit hankkiutuivat muille elämän aloille. Leipä ja perhe tulivat kuvaan mukaan.

Presidentinvaaleista 2006 lähtien vanha jengi on hakeutunut yhteen. Meitä on nyt parikymmentä sen ajan aktiivia Perussuomalaisten listoilla kuntavaaliehdokkaina.

Meistä tuli lääkäreitä, kamreereja, yrittäjiä ja duunareita. Ja yksi kansanedustaja.

Monesta tulee nyt valtuutettuja.

Nuorena solmitut ystävyyssuhteet kestävät. Tiedät, että voi luottaa ja että olet luotettava.

Vierailin tänään Vaaliradioissa. Haastattelu oli engerlandin kielellä, juttu sujui mukavassa seurassa kivasti. Kuulijoitakin oli, koska palautetta tuli. Ääniä saa Suomessa myös englantia puhumalla.

Nuorena kuuluu olla radikaali. Se ei kuitenkaan merkitse, ettei puheistaan joudu vastuuseen. Pitää joutua.

Olin Veikko Vennamon opissa nuorena miehenä 7 vuotta. Höykytys oli kovaa. Siitä opin ja oppi on hyödyksi joka päivä.

Nuorisojärjestössä opin uutta, mutta ennen kaikkea lojaalisuutta ja uskollisuutta.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ehkä jopa keski-ikäisenä.

—-

Äänestys on käynnissä. Koppa ropisee.