Suuri raha ja sosialismi

Populismin perusoppi on ihmisen asettamista suuren rahan ja yhteiskunnan vallan edelle.

Kuinka oikein se onkaan.

Teoriaherrat tunkevat ihmisiä talous- ja poliittisteoreettisiin muotteihin ymmärtämättä ihmisen arvoa ja ainutlaatuisuutta.

Suuren rahan vallasta saamme taas kantapääoppia Ameriikan raitilta. Ei opi ahne ihminen mitään. Ahne on kylläinen vasta sitten kun turpa on täynnä multaa.

Säännöllisin määräajoin hölmöt erotetaan heidän rahoistaan. Nopean voiton kauppiaat, joita sokeuksissaan ihaillaan, syövät talon puhtaaksi ja jättävät jälkeensä mustuneet rauniot.

Onko vastaus sosialismi?

Ei ole.

Vai antaisitko rahapussisi Yrjö Hakasen porukan taskuun?

Yhteiskunnan valta on yhtä epäinhimillistä kuin rahan valta. Se asettaa järjestelmän ihmisen edelle.

Tulokset on nähty Neuvostoliitossa ja jos joku kaipaa tuoreempaa näyttöä luokoon katseensa Pohjois-Koreaan.

Itse asiassa henkinen pienviljelijä pärjää parhaiten.

Itsenäinen, omavarainen, monitaitoinen, perhe- ja sukukeskeinen, riskin hajauttaja, oman perunamaan pitäjä ja Luojansa tunteva ja tunnustava ihminen pystyy huolehtimaan itsestään ja muista.

Ihminen pitää asettaa etusijalle suureen rahaan ja järjelmäuskoon nähden.

Kansan syvät rivit ymmärtävät tämän, siksi perussuomalaisten kannatus nousee.

Puolueen nousu ei ole itsetarkoitus. Tärkeää on, että suomalainen yhteiskunta herää ja tajuaa oman arvonsa ja löytää linjansa.

Tätä tarkoitan kun sanon, että perussuomalaisten kannatuksen noustessa vanhojen puolueiden kuulo paranee.

Perussuomalaisten kuntavaalikannatukseksi kovilla korjauskertoimilla (jotka vetävät alaspäin) on saatu 4,5 %.

Linjamme kannatus on siihen nähden moninkertainen, tämä ei kuitenkaan realisoidu samansuuruisena kannatuksena. Tulemme kuulemaan vanhojen puolueiden suusta tuttua tekstiä, mutta…

Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.