Sesonkiaika

Taas on se aika, jolloin puheenjohtajana miettii mihin kaikkeen on sitoutunut ja sotkeentunut.

Kuntavaaliehdokkaiden hankinta, ehdokkuuteen kannustaminen ja kentän kiertäminen on kovaa hommaa.

Kysyntä on suurempaa kuin koskaan ennen. Jokaisen kunnan Perussuomalaiset haluavat puheenjohtajan vieraakseen. Kaikkia pyyntojä ei pysty totettamaan, mutta jokaisen piirin alueella käydään.

Eilen oli Rovaniemi, tänään Vantaa ja huomenna Lappeenranta ja Imatra.

Työ tekijäänsä kiittää. Viihdyn kentällä, opin siellä lisää ja pystyn auttamaan. On suuri etuoikeus saada tehdä jotakin yhteiseksi hyväksi.

Perussuomalaiset purjehtivat myötätuulessa. Tämä sympatia on kanavoitava ääniksi. Se tapahtuu asettamalla ehdokkaita äänestettäväksi.

Suurin haaste seuraavan kolmen viikon aikana on, että ehdokaslistoille saadaan lisää tavaraa.

Edellisten kuntavaalien ehdokasmäärän olemme jo ylittäneet. Nyt on kirikierroksen aika.

Ihmiset haluavat kuulla puolueiden tilaisuuksissa poliittista puhetta, eivätkä pelkästään saada vasemmiston haalea saludoa pahvimukeista tai kepun ja kokoomuksen ilmapalloja.

Pidänkin aina tilaisuuksissani pienen poliittinen puheen. Mikrofonilla tai ilman.

Rovaniemellä hyppäsin korokkeelle ja annoin palaa – ilman mikrofonia. Salossa puhuin megafoniin ja Imatralla tartun mikkiin.

Sesonkiaikana on kansalla hyvä tilaisuus evästää puheenjohtaja. Liike on kuitenkin kaksisuuntaista.

Sanon AINA epäkohtien esittäjälle, että menen kyllä edellä ja etulinjassa, mutta tule sinäkin pois selkäni takaa, etulinjaan, siellä saamme enemmän aikaan.

Suora puhe tehoaa.

Ne, jotka ovat tosissaan tulevat ketjuun rinnalle. Narisijat ja marmattajat jatkavat matkaansa – jonkun toisen selän taakse.