Näin sen näin

Kansalainen Timo Soini kävi Kansallisteatterissa katsomassa kohuttua näytelmää Tuntemattomasta Sotilaasta.

Yllätyin myönteisesti.

Katsoin näytelmää oman maailmankuvani läpi. Näin kaiken, ymmärsin mitä halusin ymmärtää.

Sota on kamalaa. Se ei yllätä. Silti viimeinen sotamme on minulle ollut voitettu sota. Nimenomaan sodan jälkeiset sukupolvet voittivat vapauden valita. Minä myös.

Tätä vapautta ei ole osattu täydellisesti käyttää, eikä arvostaa. Siksi se on luovutettu pois. Laukaustakaan ampumatta.

Sellainen maailma on. Tällä puolella rajaa. Enkä nyt puhu valtakunnan rajasta, enkä vanhasta rajasta.

Näyttelijäsuorituksissa oli vimmaa ja tekemisen meininki. Kiljunkeittokohtaus oli aivan loistava. Tuolta sen muistan maistuneen. Nuorten miehen uho on mukaansa tempaavaa katsottavaa.

Jeesukset ja Perkeleet sinkoilivat. Ne ovat aina siellä missä asiaa puhutaan. Ei heistä eroon pääse.

Sodan käyneillä miehillä ei ollut vaihtoehtoa. Oli tapeltava tai kuoltava. Palkaksi sai kutsun maan jälleenrakentamiseen ja raivaamiseen. Ja kun se oli tehty, alkoivat herrat puhumaan peltojen paketoinnista.

Roolisuoritukset olivat rautaisia. Se oli ryhmätyötä.

Väliaikaan asti esitys oli luomoava, loppupuoli, joka oli ennakkokaavailuissa päähäni piirtynyt huipennuksena oli tasaava. Se on se sama ero kuin on nousuhumalalla ja laskuhumalalla.

Näin sen näin.