Ameriikan raitti

Go west young man. En ole nuori, enkä nätti, mutta Amerikoissa tuli käytyä. Avartava ja hyvä reissu olikin.

Kävin New Yorkissa ja Washingtonissa. Itärannikko liberaaleine ilmapiireineen ei ole koko totuus Ameriikoista. Onneksi. Sieltä näkee kuitenkin kauas.

Presidentinvaaleissa on siellä täysi höyry päällä. Lopputulos on se, että kansa saa valita toisen kahdesta miljonääristä.

Jos julkisuus on Suomessa politiikolle aika ajoin rankkaa voi Ameriikoista sanoa, että siellä poliitikoilla ei ole hetken rauhaa. Psyykkeen on oltava terästä.

TV-mainonta oli laajaa ja kaikkea mahdollista mainostettiin. Katselin niitä aikaeron rasittamilla silmillä eri vuorokauden aikoihin.

Suurin yksittäinen havaintoni liittyi reseptilääkkeiden avoimeen ja kärjekkääseen mainostamiseen. Viesti oli, että tämä lääke auttaa, puhu siitä lääkärisi kanssa.

Mitähän tapahtuu lääkärille, joka ei potilaan – tai asiakkaaan, niin kuin nykyään sanotaan – toiveita toteuta? No, lääkäri varmaan vaihtuu. Joku aina kirjoittaa mitä epätoivoinen ihminen keksii toivoa.

Sairaus- ja terveysbisnes on täysin estotonta. Homma on markkinavetoista. Sinulla on oltava vakuutus, jotta selviät. Ameriikoissa on yli 40 miljoonaa ihmistä, joilla vakuutusta ei ole.

Minulla oli keuhkokuume viime keväänä. Sain Jorvissa hyvän hoidon. Viikon keikan tuloksena oli toipuminen ja 135 euron lasku. Ei tarvitse olla Einstein, jotta tajuaa kumpaa järjestelmää pidän sairastuneelle ihmiselle parempana.

Epäkohdistaan huolimatta The Land of hope and glory on minulle myönteinen maa. Siellä uskotaan tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin.

Kaikki eivät onnistu, mutta kukaan ei estä yrittämästä. Ei Ameriikka mikään taivas ole, mutta taivaasta on siellä lupa puhua tulematta leimatuksi naurettavaksi.

Poliittinen retoriikka on huipputasoa. Paras ”onelaineri”, jonka kuulin oli Mike Huckabeen määritelmä republikaanista.

Hän sanoi taloudesta puhuttaessa, että todellinen ongelma on harmaa talous, jossa huumekauppiaat, väärinpelaajat ja muut ei-republikaanit mellastavat.

Washingtonissa kävin mielenkiintoisia keskusteluja monissa eri paikoissa. Antoisinta oli konservatiivisessa ilmapiirissä. Ideologiat eivät ole kuolleet.

Jos Suomen politiikaan saisi tuoda ulkomaalaisvahvistuksia olisi sopimus jo allekirjoitettu. Voisin itsekin lähteä pelaamaan presidentinvaalien play-offsit Ameriikkaan.

Ameriikan osavaltioilla on suurempi itsenäisyys keskushallinnosta kuin Suomella on EU:ssa.

Olen aivan varma, että Pyrsselivetoinen Euroopan Neuvostoliitto häviää kaikki ideakilpailut Ameriikalle. Tämä ei merkitse sitä, että Ameriiikka on ehdottoman hyvä, mutta se merkitsee sitä, että on se aina kolhoosia parempi.

Ameriikan raitilla ei konsensus korvia kutittele. Voit olla sitä mitä sanot ja syöt. Ihan häpeilemättä. Sinun mielipiteesi on yhtä arvokas kuin mikä mielipide tahansa.

Mitähän tuo minusta ajattelee, miettii usein suomalainen. Parempi on miettiä mitä mieltä itse on ja sanoa se.