Flunssaa ja Venäjä

Ankara flunssa piti päätä matalalla koko viikonlopun. Kahden keuhkokuumeen miehenä otin opikseni ja pysyin pehkuissa koko viikonlopun.

Tänään kävin sekä eduskunnan istunnossa että Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa. Mitään kovin kuolematonta en suustani päästänyt. Jotakin sentään.

Siviilipalvelusaikaa lyhennetään 12 kuukauteen. Tyhjensin hieman sanaista arkkuani. Määrittelin samansukuisiksi olennoiksi selkärankaisen vihreän, rehellisen autokauppiaan, hymyilevän fasistin ja onnellisen kommunistin.

Flunssa verotti terää sen verran, että tyytyväinen feministi jäi mainitsematta.

- -

Venäjä saa mietteliääksi.

Venäjää koskien tulee paljon yhteydenottoja, tänäänkin useampi. Huoli on sekä rekkajonoista, joille ei saada tehdyksi mitään. Toinen mieltä askarruttava kysymys on venäläisen maan- ja kiinteistöjenosto Suomesta.

Venäjän vaalit tulivat ja menivät. Yksi totuus juhlii. Tilanne ei Venäjällä sinänsä ole uusi. Tsaari, puolue tai Putin aina on joku ylitse muiden. Toisinajattelijankin osoite on aina sama - Siperia. Tosin kommunistipuolueen aikana kaikki eivät selvinneet sinne saakka.

Venäjä on toista maata. Kuka muistaa vielä Beslanin koulukaappauksen tai Moskovan panttivankidraaman?

Siellä ei vankeja otettu. Eikä ole Omon-turvallisuusjoukkojen käyttäytymisestä käräjiä käyty. Oikeutta on kaappareille jaettu siltä seisomalta. Lyhyet ovat olleet lauseet ja sarjat.

Venäläinen demokratia on juuri siltä miltä se näyttää.

Meidän kannattaa miettiä haluammeko olla sotilaallisesti liittoutumaton Venäjän rajanaapuri vai NATO-Suomi?

Kannattaako ruutitynnyrin viereen mennä tupakoimaan? Nämä ovat hyviä kysymyksiä. Mietitään porukalla vastauksia.