Outo päivä

Kansanedustajalla ei ole kahta samanlaista työpäivää. Tänään sen todella huomaa, iltapäivä on juuri alkanut ja olen ehtinyt jo olemaan pari tuntia Lohjan työttömien vieraana, puhunut parikymmentä puhelua, lukenut nelisenkymmentä sähköpostia odottaen hyvin erikoisen eduskuntaistunnon alkua.

Tämä on outo päivä siksi, että käsittelemme ”pakkolakiesitystä”, joka olisi voitu välttää. Laiminlyönnit seuraavat päättäjiä ja nyt niitetään hoitotyön aliarvostuksen ylivuotista viljaa. Kaikki tietävät ongelman, puhuttu on paljon, tehty vähemmän. Nyt on mitta täysi.

Kirjaviisaita on kuunneltu, mutta ymmärrystä ei ole saavutettu. Koko pakkolakimelskaus tekee suurta hallaa Suomen poliittiselle järjestelmälle. Koko kansanvaltamme arvostus rapisee.

Päivä on vasta puolessa, outo päivä ja oudommaksi käy.

– –

Kello on 23.55. Aavistin oikein. Tuli outo päivä. Kriisiä ei lievitetty vaan pahennettiin. Eduskunnasta lähtee outo viesti, hirveästi puhetta, mutta ei rahaa… vielä. Vielä tulee sekin päivä, että rahaa lähtee, sillä muuta keinoa laukaista tilanne ei ole.

Pidin yhden puheen pöntöstä, kolme paikalta. Ne löytyvät Eduskunnan sivuilta kohdaltani. Yritin pitää tasoa yllä, palautteesta päätellen onnistuin siinä. Parannettavaa silti jäi.