Puoluejohtajan arkea

Syksyn piirikokoukset ovat käynnissä. Eilen tuli käytyä Keski-Suomen piirikokouksessa Jyväskylässä. Keikka oli hyvä. Meillä oli kansalaistapaaminen kävelykadulla, puhetilaisuus valtuutettumme Kauko Tuupaisen järjestämä Speakers Cornerissa ja itse piirikokous.

Väkeä oli kuin ”lipin pirua” eli osanotto oli runsas. Keskisuomalainen-lehtikin uutisoi sanomisemme kuvan kera.

Syksyisin ja keväisin pidettävissä piirikokouksissa vierailu kuuluu puoluejohdon toimenkuvaan. Siellä kuulee oman kentän mielipiteet ja väkemme käy näissä kokouksissa hyvin.

Aika ajoin homma on rankkaa, kun vilkkaan työviikon jälkeen tekee lauantai-aamuna lähtöä milloin minnekin päin. Työ palkitsee. Puolueväkemme on kovat ajat kestänyttä ja nyt nousun aikaa on mukava seurata yhdessä ja suunnitella tulevaa.

Olen ollut puheenjohtajana runsaat kymmenen vuotta se on pitkä aika, mutta perussuomalaisissa puheenjohtaja on vasta sisään ajettu, kun takana on rosoiset oppivuodet. Vuosista ja vastoinkäymisistä kasvaa karvaa rintaan.

Puoluejohtaja vastaa viime kädessä kaikesta, vaikkei olisi kaikkeen vikapääkään. Tämä pätee pieniin ja isoihin puolueisiin.

Moni ei selviä puheenjohtajana paria kautta pitempään. Kovin paikka itsellänikin oli vuonna 1999, kun kaksi vuotta puheenjohtajana oltuani en tullut valituksi Eduskuntaan. Väki luotti ja vuonna 2000 tulin valituksi Espoon kaupunginvaltuustoon ja siitä alkoi onnistumisen kierre.

Puheenjohtaja on usein yhtä hyvä kuin viimeisten vaalien tulos. Peli on raakaa, eikä aina rehellistä. Puheenjohtajan takamuksen on kestettävä merivettä. Arvostelua tulee ja se on kestettävä.

Hyvä arki on tärkeää myös puheenjohtajalle. Ongelmia tulee ja niitä menee. Se kuuluu lajin luonteeseen. Pehmosta ei ole puheenjohtajaksi. silti on tärkeä muistaa, että vaikka käsi on kova, niin sydän ei saa olla kiveä.

Ensi viikon töiden päälle nousen lauantaiaamuna Pohjanmaan junaan ja matkaan Seinäjoelle Etelä-Pohjanmaan piirin kokoukseen. Siellä notta jotta laitetahan taas vanhat puolueet paikalleen.

Puolueen kannatus on vakiintunut RKP:n edelle ja menemme eteenpäin samoissa luvuissa kristillisdemokraattien kanssa. Kukapa olisi uskonut muutama vuosi sitten, että moinen on mahdollista? Minä uskoin ja kenttä tuki. On uusien unelmien aika, kansalliselta pohjalta.