Kisoissa ja kokouksessa

Perjantaina lähiössäni, Iivisniemessä, järjestettiin IKK:n kisat
(Iivisniemen Kartanon Kisat). Kysymys on raavaiden miesten nykyaikaisesta 6-ottelusta, joka toteutetaan kutsukilpailuna. Kisat on käyty vuodesta 2001 ja vain yksi kerta on jäänyt minulta väliin. Olen iloinen, että sain olla taas mukana. Monet ovat kutsutut, vain harvat valitut.

Kunnon äijäilylle sain vastapainoa lauantaina vieraillessani Perussuomalaisten naisten vuosikokouksessa Hämeenlinnassa. Pidin ensimmäisen polittisen puheen kahteen kuukauteen. Moista taukoa ei ole ollut ainakaan 15. vuoteen. Sain esittää tervehdyksen vuosikokoukselle. Tervehdys kesti n. 40 minuuttia. Sydämen kyllyydestä suu puhui.

Kuulijakuntana oli n. 60 perussuomalaista ihanaa naista.Perussuomalaiset yllättivät vanhat puolueet viime vaaleissa monella tapaa. Seuraavan yllätyksen järjestävät perussuomalaiset naiset ensi vuoden kunnallisvaaleissa. Uskon, että saamme satoja naisehdokkaita ja kymmeniä naisvaltuutettuja. Meininki oli sellainen.

Marja-Leena Leppänen jatkaa yksimielisesti naisjärjestömme puheenjohtajana. Olen aina ihaillut Marja-Leenan vilpittömyyttä, sitkeyttä ja uskollisuutta.

Paikalla olivat myös puolueemme molemmat naisvarapuheenjohtajat Auli Kangasmäki ja Pirkko Mattila. Auli Kangasmäki johtaa Lemin kunnanvaltuustoa ja on ensimmäinen perussuomalainen kuntansa johdossa.

Nuoret naiset tekevät myös tuloansa perussuomalaisiin, etenkin pääkaupunkiseudulta oli jo nyt vankka edustus.

Puhuin kokouksessa mm. hoitajille luvatuista palkankorotuksista. Istuin vaalien alla televisioissa iltatolkulla muiden puheenjohtajien kanssa keskustelemassa vanhusten- ja terveydenhuollosta. Me lupasimme kuin yhdestä suusta,että heidän asia on ykköslistalla, kun palkkavääristymiä oikaistaan. Tämä oli yhteinen lupaus ja siitä pidetään kiinni.

Poliittinen johtajuus on sitä, että uskalletaan sanoa asioiden tärkeysjärjestys.Eikös SAK:n saapasnahkatornista taas sedät rynnänneet heristelemään sormea, että järjestelmä on ihmistä tärkeämpi. SAK:n körmyt heristämässä sormea politikoinnista palkkaneuvotteluista SAK:n viimekeväisten vaalimainosten jälkeen on yhtä moraalista kuin työntää pää piparkakkupurkkiin ja sanoa, että en se minä ole vaan minun pää!