Piilosoini

Olen havainnut ilolla, että Suomeen on ilmestynyt piilosoineja.

Siis keitä?

Puhun henkilöistä, jotka jollain tai useilla tavoin tuntevat sympatiaa ja empatiaa politiikkaani kohtaan. Jokunen jopa persoonaani kohtaan.

Perussuomalaiset on puolue, jota eivät monet julkisesti katso voivansa kannattaa. Tai sitten he eivät kerro, että kannattavat. Gallup-tutkimuksissa tämä vääristymä näkyy selvästi.

Kaikki kannattajat eivät kuitenkaan äänestä perussuomalaisia. Kyse on useimmiten ehdokkaista.

Olen hahmotellut huomista puoluevaltuuston puhetta ja miettinyt sitä, miten puolueemme kannatus edelleen kasvaisi ja vankistuisi.

Olen myös miettinyt sitä millä hinnalla olen valmis kasvattamaan puoluetta.

Ajoimme puolueen kaksiin vaaleihin puheenjohtajavetoisella kampanjalla. Voitimme tällä taktiikalla sekä presidentin- että eduskuntavaalit.

Olen saanut molemmissa vaaleissa tukun sellaisia ääniä, joita en itsekään olisi uskonut saavani. Kaikista äänistä olen kiitollinen, muutamasta jopa ylpeä.

Monta ääntä jäi saamatta sen vuoksi, että eduskuntavaaleissa voi äänestää vain yhden vaalipiirin ehdokkaita. Vaalipäivänä sain lukuisia puheluja Helsingistä, kun ihmiset tulivat pois vaalikopista soittamaan, että eihän sun numeroa ole tuolla kopissa. Niitä kaikkia ääniä perussuomalaiset eivät valitettavasti saaneet.

Perussuomalaisissa suurin käyttämätön voimavara ovat naiset. Olemme edistyneet asiassa, mutta siellä meillä on vielä mahtavasti voitettavaa.

Tällaisena julkisoinina tunnen syvää kiitollisuutta muutamaa piilosoinia kohtaan, että he auttavat näkemään kirkkaammin. Voimat ja vaarat.

Tosiystävät sanovat suoraan, sillä heillä on siihen varaa ja moraalia.

Kiitän aina palautteesta ja muistan iltarukouksessa.