Politiikassa ei itku auta

Politiikka on laji, jossa ei itku auta.

Jokaiselle vakavasti otettavalle päättäjälle tulee tappiollisia vaaleja. Sekä voittaminen että häviäminen kuuluvat politiikkaan. Kysymys on siitä miten osaa voittaa ja hävitä.

Kovin suureen ääneen ei kannata julkisuudessa parkua, jos tappio on tullut. Kunnon totopelaaja rutistaa ohi menneen slipin roskiin, rykäisee ja jatkaa elämäänsä. Ottaa opiksi ja mitoittaa riskinsä paremmin.

Politiikassa on syytä tehdä samoin. Kun SMP meni konkurssiin 1995,sanoin suorat sanat pariin haastatteluun ja suuntasin mökille Satakuntaan. Olin työtön. Lyöty, mutten loppu.

Perussuomalaiset perustettiin samana syksynä. Kovin moni ei ollut valmis uskomaan meihin pennin vertaa. Tuottoa panostukseen tuli vastaa vuoden 2003 vaaleissa.

Nyt kun kelkkaa liikkuu, on kyytiin tulijoita.

Politiikka on kova laji. Siinä ei pärjää, jos ottaa pienestä nokkiinsa. Vaalien jälkeen, myös voitettujen vaalien perästä, on joka puolueessa niitä, jotka ” itkevät” omaa äänisaalistansa. Syyhän on aina muualla, paitsi omassa tekemisessä ja voiton hetkellä kaikki on omaa ansiota.

Hyvä neuvo itkupilleille on, että lopeta ajoissa. Pääset itse vähemmällä ja säästät kanssaihmistesi ja läheistesi hermoja.

Häviön jälkeen asiat pitää käydä kerran kunnolla läpi. Märehtiminen ei auta mitään ja kaikista typerintä on palata kerta kerran jälkeen takaisin kuin koira oksennukselleen.

Ei ihminen yleensä opi kuin omasta hölmöydestään. Fiksu on jos kerta riittää..

—–

Ai, että mistä otsikko tuli mieleen? Kaikesta näkee, että SDP:ssä on nyt itkupillipäivät, kun Stockan hullut päivät menivät jo.

SDP nyt kyntää syvällä. Eduskuntaryhmän uudistaminen alkoi valitsemalla kymmenkunta vuotta ministerinä istunut Tarja Filatov ryhmän puheenjohtajaksi.

Mikä oli Tarjan avauspotku? Hän suri näyttävästi oman vanhan ministeriönsä kohtaloa tv-uutisissa.

Eero Heinäluoma oli Lauantaiseuran vieraana. Ohjelmassa oli piinaa pääsisäisen jälkeiseen aikaan aivan riittävästi.

Kyllä tuntui jo kovalta ja liialta, että ohjelman jälkeen Eero sai lähteä Helsingin demareiden vaalipuintitilaisuuteen. Siellä sosiaalitanttojen säestyksellä” itkevät” eduskunnasta pudonneet miehet.