Vuosipäivä

Tänään tarkastetaan kansanedustajien valtakirjat. Pieni juhlallinen hetki.

Minulle maaliskuun 26. päivä on poliittisesti merkittävä päivä. Vuonna 1979, 26.3., marssin keväisessä loskassa kumisaappaissa SMP:n puoluetoimistoon Helsingissä ja liityin SMP:n jäseneksi.

Olin lukion 1. luokalla ja teko oli Espoossa kohtuullisen radikaali, sillä koko puolueella oli Espoossa kymmenkunta jäsentä ja heidän keski-ikänsä oli n. 60 vuotta.

Olin sinikantisesta jäsenkirjasta aivan haltioissani ja minun oli vaikea ymmärtää, että ympäröivä maailma ei ollut asiasta yhtä innoissaan. SMP:n lehti, Suomen Uutiset, minulle jo kotiin tuli.

Lapsuudenkotini oli puoluepoliittisesti sitoutumaton. Äänestämässä käytiin ja äänen kohde vaihteli. Kun asiaa kyselin oli vastauksena
”vaalisalaisuus”.

Koulussa aloin heti tiukaksi vennamolaiseksi ja väittely oli pystyssä välittömästi, elettiin Kekkosen aikaa. Sittemmin tulin tuntemaan Veikko Vennamon hyvin ja kuva hänestä syveni ja monipuolistui.

Poliittinen polkuni ei ole ollut helppo. Tuore menestys eduskuntavaaleissa on henkilökohtainen huippuhetki, mutta matkalle mahtuu monenlaista.

Olimme vuonna 1983 yhdessä Vehmersalmen nykyisen kirkkoherran, Kimmo Kivelän, kanssa Uudenmaan piirin vaalipäälliköitä. Saimme piiristä kaksi paikkaa ja puolue 17 paikkaa.

SMP:ssa olin kaikkea muuta paitsi puheenjohtaja. Olin SMP:n viimeinen puoluesihteeri ja jouduin kirjoittamaan sen pöytäkirjan, jolla SMP:n konkurssi toukokuussa 1995 sinetöitiin. Yksi elämäni karmeimmista päivistä.

Jonakin päivänä pistän SMP:n tarinan paikalleen, materiaalia ja muistoja on yllin kyllin. SMP kaatui seteliselkärankaisten petturuuteen, ei mihinkään muuhun.

Oli tärkeää perustaa uusi puolue ja osoittaa, että aatteessa ei ollut vikaa. Sankarikin tarinalle on olemassa; Raimo Vistbacka. Hän jaksoi taistella.

Vistbacka aloittaa tänään kuudennen eduskuntakautensa. Hän on sisäistänyt mistä aatteessamme on kyse. Kova jätkä pienen ihmisen puolesta.

Matkalle mahtuu siis paljon voittoja ja pettymyksiä, mutta täyttä elämää.

Poliittinen kokemus auttaa ymmärtämään ihmistä ja yhteiskuntaa. Pienestä puolueesta näkee selvästi myös naapuriin, vanhoihin puolueisiin.

Tänään on hieno hetki. Tuskin lukiolaispoikana 28 vuotta sitten aavistin, että tänään kansanedustajan valtakirjani tarkastetaan ja toinen eduskuntakauteni alkaa.

Reissu on ollut rankka, muutaman päivän vaihtaisin pois, mutta tiedän varmasti keitä edustan ja miksi.