Kävin Vantaan talvimarkkinoilla. Sanomamme menee todella nyt hyvin kaupaksi. Uudenmaan piirin porukka tekee nyt rajusti töitä. Olen tiimiin oikein tyytyväinen.

On tässä tullut vaalitenttejä vähän moitittua. Totta, että olisi puhunut paljon mieluimmin enemmän muusta kuin Tonyn tragediasta. Kuitenkaan mikään tuskin muu meitä niin paljon poliittisesti auttoi, kun Tonyn kohtuuton lokaaminen. Ihmisten vastareaktio on ollut raju.

Tony siis tekee vaalityötä – maahan lyötynäkin. Hurjaa.

Näin oli myös Vantaalla. Etenkin varttuneet naiset ovat olleet tuohtuneita. He ymmärtävät ihmistä ja elämää. Nimmarikortit menivät kuin kuumille kiville. Tapasin monta Marjaa, Eijaa, Riittaa ja Ritvaa.

Yksi havainto on selvä. Meitä äänestävä kansa on vasta nyt heräämässä vaaleihin. Vaalitenttiavaukset herättivät kansan ja ne ovat olleet puheenaiheina työpaikoilla, eläkeläispiireissä ja nuorisoporukoissa.

Pienelle puolueella vaalitenttien merkitys on suuri. Kansa herää ja omat tukimiehet ja – naiset lähtevät liikkeelle.

Soitin varapuheenjohtaja Auli Kangasmäelle – fiksu nainen, joka joutui tikkatauluksi minun vuokseni. Sanoin, että jos vielä narinaa tulee – syyttäkää minua ”Kekkosta”.

Kehuin upeita naisiamme ja kun esimerkkiä tiukattiin mainitsin Niina Männistön. Niinan ajatuksiin kannattaa tutustua, oma koneeni ei yhdistänyt suoraan Niinan sivuille mutta www.perussuomalaiset.fi ja sieltä ehdokkaat ja Uusimaa.