TONY

Pari päivää mietin, että kirjoittaisinko episodin Tonysta, joka kesti runsaat 3,5 vuotta. Kirjoittaisinko yhtään mitään? Kirjan siitä saisi, lennokkaan, traagisen ja luettavan.

Tosiasiat ovat tässä: Tony on sairaslomalla kauden loppuun ja sen jälkeen hänelle on myönnetty työkyvyttömyyseläke. Tältä osin asia on selvä, eikä enemmälti minun selvityksiäni kaipaa.

Miksi olen toiminut niin kuin olen toiminut? Olen tällainen. Tony joutui vaikeuksiin. Minulta pyydettiin apua ja annoin sitä. Olisin voinut päästä helpommalla - alusta asti. En ole ymmärtänyt elämää helpoksi. Minulla oli voimavaroja auttaa lyötyä, sairasta miestä.

Suurissa periaatteellisissa ratkaisuissa ei omantuntontonsa kanssa voi tehdä kompromisseja. Lähimmäisenrakkaus on yksi niistä. Tonyn tilanteessa aika harva kykeni häntä auttamaan, olin yksi heistä. Omatuntoni on puhdas, vaikka ruumiskin tuntuu ruhjotulta ja sielussa monta synkkää muistoa.

Tapahtunut on ollut raskain henkilökohtaisesti Tonylle, joka halusi onnistua, terveyden menetys ja kaikkien silmätikkuna oleminen tällä tavalla ei ole varmasti kenellekään rakentava kokemus, jokainen voi miettiä tapahtunutta omalle kohdalleen.

Olisin suonut Tonylle vaikuttamismahdollisuuden. Hänellä oli huikea itse ansaittu menestys, tuhansien ihmisten tuki. Tässä suhteessa jouduimme kaikki pettymään - Tony kaikkein eniten.

Perussuomalaisten on väitetty kärsineen Tonyn töppäilyistä. Se on mahdollista. Olen toiminut puolueemme puheenjohtajana kohta kymmenen vuotta ja luonnollisesti minua kiinnostaa puolueen menestys. Se ei kuitenkaan saa tapahtua hintaan mihin hyvänsä. Kun ollaan ihmiselämän perustotuuksien äärellä - ei kysytä tuleeko vai meneekö ääniä. Moraalinen ryhti tuo mielenrauhaa, joka ei ole äänillä laskettavissa.

Mielessäni olen käynyt läpi toisenkin polun. Rippikaavassa sanotaan, että olen tehnyt syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Kaikki on tullut koettua ja joka kohtaan olen syypää. Olisin voinut ulvoa sutena laumassa kieltämällä Tonyn, vetoamalla hänen väitettyyn vastuuttomuuteensa ja ottamalla etäisyyttä hänen väitettyyn hölmöyteensä ja koko puolueen pöhköksi leimaamiseen. Ankarana isänä olisin voinut nostaa nokkaa näyttämällä ovea - mene pois. Olen iloinen, että oli voimaa julkisuuden paineesta huolimatta tehdä toisin.

Turpaan on tullut. Syystä ja syyttä. Ja tulee vieläkin. Ei Tony ole (onneksi) maailmasta poistunut. Elämä jatkuu ja Tonyn poliittinen ura on nyt ohi. Katson, että minun poliittinen vastuuni Tonysta on täytetty. Ystävyys jatkuu.

Eduskuntaryhmämme Rami, Tony ja Timo oli hyvä. Me kolme hyvin erilaista miestä tulimme hyvin toimeen. Eduskuntatyössämme ei ollut vaikeuksia, ryhmäkokoukset olivat mukavia.

Muistan ensimmäisen kokouksemme: Se symbolisoi hyvin millaista meillä oli.

Rami tuijotti tuikeana kelloa. Kello oli kaksi minuuttia yli määräajan, kun Tony koputtaa ovelle ja astuu sisään.

Karjaisin pilke silmäkulmassa, että mikä mies se tänne tulee kaksi minuuttia myöhässä?

Tony kurtistaa kulmiaan, johon sanon, että no ei se kaksi minuuttia ole pitkä aika.

Tony sanoi tähän, että kuule kaksi minuuttia on hyvin pitkä aika, jos on raskaan sarjan nyrkkeilymatsissa kehässä ison mustan miehen kanssa.

Sen jälkeen Tony tuli aina ajoissa kokouksiin.